Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2016.

Helsingin kirjamessujen lukupiirissä Anna-Kaari Hakkarainen

Kuva
KUN IDENTITEETTI RAKENTUU KATSEEN ALLA
Pe 28.10.2016 klo 16
Se miten kirjailijan sisällä syntyy ratkaisevin impulssi uuteen kirjaan, on kiinnostanut minua kirjallisuustarinoissa aina. Se säkenöivä hetki, kun kirjailijan koko sisäinen maailma liikahtaa paikoiltaan ja murtuneista rakenteista alkaa versoa aihiota ensimmäiseen tai uuteen tarinaan. Mikä on se hetki? Ja mitä sitten tapahtuu?
Kirjailija Anna-Kaari Hakkaraisen tänä syksynä ilmestynyt kolmas romaani Kristallipalatsi sai alkunsa Sami Lukkarisen taidenäyttelyssä GalleriaForsblomissa, kertoi kirjailija meille perjantaina Helsingin kirjamessujen lukupiirissä. Messuhallin auditorioon oli kokoontunut pieni mutta energisesti keskusteleva joukko. Virallinen lukupiiriedustaja tuokiossa oli Espoonlahden elokuva- & lukupiiri, ja Tammen kustantamon puolesta keskustelun aloitti kotimaisen kirjallisuuden kustannuspäällikkö Hannu Harju. Itse lupauduin lukupiiritapahtuman bloggariksi, sillä minusta tämä kirja ansaitsee kaiken mahdollisen nos…

Juuret

Kuva
Miika Nousiainen: Juurihoito
Otava, 2016
332 sivua
Lainattu kirjastosta

Kirves ja etulyönti on tappelussa puoli voittoa. Se on ainoa opetus, jonka muistan isältäni. Ja tottahan se on. Noin hyvä alkuasetelma olisi tappelussa enemmän kuin puoli voittoa. (s. 9)
Joskus kirjassa riittävät hyvät opetukset ja kevyt muistijälki, jonka lukeminen jonnekin aivojen empatiasopukoihin jättää. Joka ainutta lukemaansa kirjaa ei jaksa analysoida pitkään, eikä jokaisen kirjan painolastia yksinkertaisesti pysty kannattelemaan mielen varastoissa loputtomiin jos viikkojakaan. Lukijat tarvitsevat reippaita ja lepsukoita hyvänmielenkirjoja. Siksi on kirjailijoita kuten Nousiaisen Miika.
Nousiaisen uusin Juurihoito on kertomus juuriaan etsivästä, eronneesta mainosmies Pekasta, jonka seikkailu kohti uutta – tai ensimmäistä – minuutta alkaa sattumalta hammaslääkäri Eskon tuolista. Kun on ensimmäiset 40 vuotta kuvitellut olevansa isänsä pienenä julmasti hylkäämä ainoa lapsi ja kun tämä perusolettamus keikahtaa nurin…

Täydellinen romaani

Kuva
Anna-Kaari Hakkarainen: Kristallipalatsi
Tammi, 2016
342 sivua
Kustantajalta pyydetty arvostelukappale


Life’s what you make it saarnasi brittibändi Talk Talk 80-luvun puolivälissä ja kehotti kansaa juhlimaan elämää. Ihmiselämää helpottamaan on kautta aikojen keksitty latteita fraaseja, joiden hyvä tarkoitus on peitellä tahi silotella rupuja ja niiden vaikutuksia arjessa. Tee elämästäsi sellainen, että voit olla siitä ylpeä, lähtökohdistasi riippumatta.
Olen usein miettinyt tuota jo unohtunutta aikaa ilman somea, blogeja ja jatkuvaa kuvaviestintää. Sitä aikaa, kun toisen tavoittaakseen piti pyöritellä sormella läpinäkyvää numerolevyä ja luottaa tuuriinsa. Sitä aikaa, kun valokuvaamosta haettu kuori sisälsi 24 kappaletta sumeita yllätyksiä. Mitään ei saanut tässä ja nyt; aika oli verkkaista ja kaikkea piti odottaa vähintään päivän tai kaksi.
Onnistuminen oli armollisempaa, kun asioita ei voinut heti korjata. Virheitä sattui totta kai. Nyt on vähän toisin. Kaikki epätarkkuudet voidaan korjata…

Messuttaako?

Kuva
Joku päivä sitten kirjamessuihin oli vielä rutkasti aikaa. Lokakuun loppu oli ihan kaukana, ei sinne edes nähnyt. Sitten tuli vuorokausivaras. Yhtäkkiä messuihin onkin vain pari hassua viikkoa. Vähän epäreilua varastella toisen elämästä aikaa, mutta aina nämä syksyt yllättävät toimeliaisuudellaan. Eikö teistäkin tunnu, että aika on elastinen käsite, joka ei veny mutta sen kun kutistuu? Vai onko se vain minussa?
Tänä vuonna elämäni muuttui syksystä oleellisesti, kun ryhdyin yrittäjäksi. Aloitus ei ollutkaan sellaista rauhallista, nytkähtävää kitkailua, vaan ainakin loka-marraskuuni on täyttynyt kolmesta päällekkäisestä projektista tai paremminkin asiakkuudesta. Sattuivat nyt samaan rysään, enkä tietenkään voinut kieltäytyä ainoastakaan.
Kesällä kuvittelin, että tänä syksynä viimeinkin kirjamessuilen Pasilassa neljä päivää ihan putkeen, koska voin. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että työ syö naista ja pitää keskittyä vain perjantai-iltaan ja viikonloppuun. Siihen päälle vielä uransa lopett…

Eläville, kuolleille ja oransseille miehille

Kuva
Johanna Elomaa: Säästä ajatuksesi eläviä varten Kosmos, 2016
300 sivua
Kustantajalta pyydetty arvostelukappale

Varoitus: Arviossa myös asiaankuulumatonta itsetutkiskelua ja -reflektointia. Kirjoilla on joskus sellainen vaikutus.
Olen rakastunut. Ei tälle kai ole muuta sanaa. Ja eikö meistä jokainen ole? Joskus, johonkin, yhden kerran tai aina uudestaan. Tunne ei ole siis ainutlaatuinen, mutta se yllättää joka kerran eri tavoin.
Tiedättekö, minä olen hyvin järkevä nainen. Tykkään kaikesta järkevästä, maanläheisestä, jopa maskuliinista enemmän kuin pinkeistä, naisellisista asioista. Ei minua kiinnosta käydä kosmetologilla (ei ole varaa!), ostella korkkareita, vertailla huulipunan värejä tai tuumia mekon helman pituutta samppanjaa naukkaillen. Tietysti meikkaan ja rakastan vaatteita, mutta kaikkeen naismaiseen hössöttämiseen suhtaudun negatiivisesti: nuhtelen mielessäni naisia, jotka kerta toisensa jälkeen sortuvat ulkoiseen ja sukupuolensa korostamiseen mielestäni keinotekoisin tavoin. Sella…