Torstaitunnelmia Helsingin kirjamessuilta 2017

Täällä on tilaa, täällä näkee, kuulee ja voi hengittää! Eilen 26.10. startanneet kirjamessut Pasilassa olivat ensi kertaa TORSTAIvisiitin tehneelle kävijälle ilahduttava kokemus. En ole koskaan ennen töiden takia päässyt irtautumaan arkena messuille, mutta tänä vuonna yrittäjän kalenteri jousti niin, että kokeilin aloittaa kirjastelun heti messujen ensimmäisenä päivänä.

Näennäinen väen vähyys (jos verrataan lauantaibuumiin) ei ehkä messujärjestäjiä ilahduta yhtä paljon kuin minua, mutta hengittämisen kokemus on kultaakin kalliimpaa monivuotiselle messukävijälle. Pääsi lähelle kirjapöytiä, aisti kauniit sermit ja seinät paremmin, istumapaikka löytyi tarvittaessa ja myös tuttuihin törmääminen oli helpompaa kuin viikonloppuisin.

Tarkoitus oli käydä kuuntelemassa muutamaa haastattelua, mutta kun törmää nauraviin, tuttuihin kasvoihin, tuntuu hetken tärkeämmältä olla läsnä siinä hetkessä niiden ihmisten kanssa kuin kuunnella keskusteluja, joissa on itse ulkopuolinen kuuntelija. Ei siinä roolissa mitään pahaa ole, olen aina tykännyt haahuilla messuilla yksin sinne tänne ja pysähtyä seuraamaan jotakin tilannetta hetken mielijohteesta; sitä ajattelin harrastaa viimeistään sunnuntaina.

Kävin kuitenkin torstaina tsekkaamassa Waltari-lavalla maanmainion Laura Lehtolan henkselit, kun hän jutteli kahden kirjailijakollegansa Terhi Kuusiston ja Raija-Sinikka Rantalan kanssa uusimmista kirjoistaan ja niissä käsitellyistä elämänkriiseistä. 

Rantala, Kuusisto ja Lehtola vastaavat.

Lehtolan alkusyksystä ilmestynyt Takapenkki (Otava) on juuri sellaista hyvän tahdon huumoria, jota luen mielelläni, ja Koiviston Hiekkamandalan (LIKE) olen kyllä lainannut kirjastosta, mutta valitettavasti kirja jäi tuolloin kesken ja se piti palauttaa varausjonon vuoksi. Kirjan nimi on yksi kauneimmista, jonka tiedän; jo sen vuoksi pitäisi kirja lainata uudestaan ja lukea loppuun. Rantalan syöpäsairaan elämää kuvaava teos Maanantaikappale (LIKE) ei taas ole tuttu mutta kiinnostavalta kuulostava kyllä. Aihe on kuitenkin itseäni aivan liian lähellä, joten voi olla etten kirjaan halua tarttua. Jo vuosia sitten hankin messuilta Reko ja Tina Lundánin Viikkoja, kuukausia -romaanin; sitä en kerta kaikkiaan ole kuitenkaan uskaltanut vieläkään avata. Edesmennyt Rekon Lundán on ollut itselleni yksi vaikuttavimmista teatterintekijöistä kuten ehkä blogini nimikin saattaa vihjata (vrt. näytelmä Aina joku eksyy).

Illalla kävin messuilla kokeilemassa uutta, modernia runoutta, kun Eino Santanen ja Matti Kangaskoski lukivat black mödernism -bändin kokoonpanona Tuomas Timosen kera uusinta runouttaan ja haastoivat yleisöään, ikävä kyllä hyvin pikkuriikkistä sellaista. Tämä show oli nimittäin loistava esimerkki siitä, että kirjamessuilla pitää olla muutakin kuin kassakoneiden kilinää (vaikka se onkin parasta mitä kirjallisuudelle voi tapahtua), pitää olla hieman anarkiaa, runoutta ja rockia. Kangaskosken Pääkalloneuvottelut-runoteoksen (Teos) tekstit sopivat hienosti ääneen luettaviksi tai siis huudettaviksi kuten runoilija itse lavalla teki. Suosittelen tutustumaan teokseen, koska siinä on jotakin perin sympaattista, oikullista ja ovelaa. Omppu blogista Reader, why did I marry him? sanoo kyseisen runoteoksen sopivan pään tuulettamiseen, kyllä!

Matti Kangaskoski ja Pääkalloneuvottelut

Santanen, Kangaskoski ja Timonen ovat black mödernism.

Santasen runot hänen uutukaisestaan Yleisö (Teos) puolestaan avautuivat hitaammin jos lainkaan tässä foorumissa; niissä kuljettiin varsin makaaberissa teemassa, autolla yliajamisen eri vaihtoehdoissa: millaisen kohteen päälle ajaisit mieluummin, jos itseohjautuva auto niin vaatisi ja sinun olisi päätettävä. Teoksen nimen mukaisesti yleisö sai äänestää kahdesta vaihtoehdosta kättä nostamalla. Kerran valitsin ihmisten sijaan pari koiraa ja oliko se nyt kissoja. Anteeksi.


Omaan kirjahyllyyni messuilta lähti mukaan ruotsinsuomalaisen Eija Hetekivi Olssonin Miira (S&S), göteborgilaisnuoren elämästä 90-luvun taitteessa kertova kehuttu uutuus sekä WSOY:n kustantama Toinen tuntematon, 22 eri kotimaisen kirjailijan novellikokoelma 100-vuotisen Suomen kunniaksi. Susanna Alakosken Köyhän lokakuun (kirja sarjassa Tämä minun on aina pitänyt lukea) löysin sattumalta käsittämättömän halpaan hintaan, se oli siis se klassinen heräteostos Neil Jordanin (kyllä, se irkkunäyttelijä) Ilmetyn (LIKE) lisäksi.






Viikonloppuna yritän tärppäillä ainakin nämä seuraavat kohtaamiset:

La 28.10.

  • Esikoiskirjan tuska ja ihanuus, Takauma klo 10.30-11, keskustelemassa Anna-Kaari Hakkarainen, Tapani Bagge ja Laura Lindstedt
  • Eija Hetekivi Olsson, Aino klo 13.30-14
  • Du & jag Kent, Hannu Linkola & Juha Itkonen puhuvat Kentistä ja Linkolan uutuuskirjasta, Aino klo 14.30-15
  • Kosteusvaurioita – kasvutarinoita pullon juurelta, Ani Kellomäkeä haastettelevat kirjakalliolaiset, KirjaKallio klo 17.30-18

Su 29.10.

  • HS esikoiset lavalla, Aleksis Kivi klo 15-16 (10 esikoiskirjailijaehdokasta kertoo kirjoistaan ja tavoittelee Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoa)

Sunnuntai on siis itselleni ohjelman puolesta kevyt. Ei niin, etteikö muuta kuunneltavaa olisi, mutta aion silloin ihan vain fiilistellä, tehdä päätöksiä hetken mielijohteesta ja joulukirjaostella. Syödä, törmäillä ja kadottaa ajan. Ja ajoissa illaksi kotiin, koska Circuksessa odottaa myöhemmin ameriikanmiesten, Future Islandsin, keikka. Rok.

Kommentit

Suositut tekstit