Aina joku kesken

Kirjabloggaajat ostavat kirjoja Tuijata Kulttuuripohdintoja -blogista starttasi meille kirjabloggaajille huhtikuun lopussa haasteen #kirjaostos : jokainen halukas bloggaaja ostaa mahdollisuuksiensa mukaan toukokuun loppuun mennessä ainakin yhden painetun kirjan kirjakaupasta. Tällä teolla halutaan ottaa kantaa fyysisten kaunokirjojen laskevaan myyntitrendiin; kirjoja on ostettu Kirjakauppaliiton uusimman tilaston mukaan alkuvuodesta 13,5 % vähemmän kuin verrokkijaksolla 2018. Tilasto ei kuitenkaan kerro, kuinka moni paperikirjan ostajista on siirtynyt sähköisiin kanaviin, joten tulos on tietysti vain suuntaa antava, ei koko totuus kaunon myynnistä. Haaste ei ollut minulle oikeastaan haaste. Ostan kirjoja melkein kuukausittain. Siitä on tullut huono ihana tapa nyt, kun taloudellinen tilanteeni on täysin eri kuin vaikkapa opiskeluvuosina tai työelämän alkutaipaleella. Kirjojen ostaminen on jonkinlaista pakkomielteistä hommaa; kirjan omistaminen fyysisenä esineenä tuo

Sanna Karlström: Alepala Otava 2019 56 sivua  Lainattu kirjastosta Olen tosi huono lukemaan runoja. Runot eivät ansaitse minua. Olen kuin mäkkärimässäilijä fine dining -ravintolassa, ihan liian kiireinen pysähtymään ja avautumaan runojen äärelle. Lainaan toisinaan runoteoksia, mutta pikaisesti koen, että ne eivät puhu minulle, pidempiä selityksiä ja ihmisyyden kataluuden oivaluksia jahtaavalle lukijalle. Joku sanoo nyt, että olen lukenut aivan vääriä runoteoksia, ja niin varmasti olenkin. Kyllä sanojen rakastajan tulisi kokea vipinää runojenkin kanssa, varsinkin niiden. Olen pääasiassa yrittänyt kotimaista modernia runoutta. Epämääräiseksi kohinaksi on jäänyt. Olen lukenut myös englantilaisia suurnimiä kuten W. H. Audenia . Niiden tekstien äärellä olen kokenut sitä, minkä saattaisin määritellä vipinäksi. Epäilen siis, että olen vanhanaikainen, vähän sellainen kärryiltä pudonnut. Mutta Karlströmin Sannapa nosti minut kärryille tai ainakin roikun sentään toisella käd

Nellie Bly: Kymmenen päivää mielisairaalassa Suomennos: Heidi Kouridou Oppian 2018 137 sivua Lainattu kirjastosta      En olisi koskaan törmännyt tähän pikkuiseen ihmeelliseen kirjaan, ellen olisi käynyt Kirjailijan kanssa -lukupiirissä tapaamassa Yönaiset-kirjailija Mia Kankimäkeä . Kankimäen kohutun ja kehutun kirjan Naiset joita ajattelen öisin yksi sankarittarista on yhdysvaltalainen toimittaja Nellie Bly , joka on tullut tunnetuksi 1800-luvun tutkivana journalistina. Kankimäki kertoi meille lukupiirissä, että Nellie Blyn (1864 – 1922) kirjoittama teos Ten days in a madhouse oli juuri ilmestynyt suomeksi. Kirjasta merkittävän teki se, että toimittaja Bly todellakin hankkiutui 1800-luvun lopulla New Yorkissa potilaaksi mielisairaalaan erään lehden pyynnöstä; hänen oli tarkoitus saada selville, kuinka naisia hoidettiin Blackwell’s Islandilla sijaitsevalla hullujenhuoneella. Raportti oli järkyttävää luettavaa; se paljasti tuon ajan epäinhimilliset olosuhteet, joilla