Aina joku kesken

Laura Manninen: Sitten tapasin pehmeän miehen Otava 2020 235 sivua Lainattu kirjastosta Julist us: Jos kirjailija La ura  Manni nen kirjoittaa chick lit -kirjallisuutta, hän on ainoa kirjailija, jolta kyseistä genreä aion lukea jatkossakin. Laura Mannisen esikoinen Kaikki anteeksi (WSOY) vuodelta 2018 oli mielenkiintoinen kertomus parisuhteesta narsistisen puolison tuhoavassa vallassa. Pidin tuolloin heti Mannisen tyylistä, joka on yhtäältä helppolukuista, toisaalta painavaa ja merkittävää. Mannista on helppo suositella myös heille, jotka ehkä lukevat vähemmän eivätkä välitä kokeellisemmasta tai monitahoisesta kaunokirjallisuudesta. Silti  suositeltua tulee laatua. Sitten tapasin pehmeän miehen -romaanin nimi ei johda harhaan – eräänlainen rakkausromaani on kyseessä. Mutta sellaisestakin voi kuoria ala-arvoisen lässytyksen ja höttöisen, järkähtäneen perusparisuhdeasettelun pois. Vaikka Manninenkin puhuu miehistä ja naisista, miten riemastuttavaa on lukea kieltä, joka nojaa koom

Sara Stridsberg: Rakkauden Antarktis Tammi, 2019 303 sivua  Lainattu kirjastosta Pieni mustapukuinen seurue tempoo tuulta vasten kantaen arkkua, joka hohtaa valkoisena kaiken harmauden keskellä. Meitä ympäröi kylmä maailma, ankara seitsemänkymmentäluvun talvi joka tappaa kaiken elävän. Eskil on kirkkomaalla mullan alla ja sinne hän nyt kuuluu, Ivan sanoo. Me olemme isoja muurahaisia, me kannamme kuolleet pois ymmärtämättä miksi teemme niin, kannamme vain kohti haudankaivajan tekemää kuoppaa. Kaikki itkevät paitsi minä, jokin sisälläni on jähmettynyt kiveksi. Eivät ainoastaan kyyneleet vaan myös jokin muu. Läpitunkeva, pohjattoman syvä pettymykseni on yhtä kuin veren jäätymispiste, rakkauden äärimmäinen Antarktis. (s. 129) Reader, why did I marry him -blogin Omppu kirjoittaa Sara Stridsbergin yhdestä romaanista näin: Stridsbergin kielen ilmaisuvoima on tyrmäävä. Se satuttaa kauneudellaan ja rumuudellaan. Usein samanaikaisesti. En voisi olla vähempää eri mieltä. Rakkaude