Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2016.

Syyssointuja elämästä

Kuva
Helmi Kekkonen: Vieraat
Siltala 2016
195 sivua
Lainattu kirjastosta


Joskus olen kuullut sellaisen tuhahduksen, että kotimainen (nyky)kirjallisuus on siitä epämiellyttävää, kun siinä viilletään koko ajan ranteita auki ja kaikki on niin masentavaa. Että siksi kotimaista ei jaksa lukea. Mutta hei: mehän olemme melankolian luvattu maa! Lukisitko sinä kirjan, jossa kukaan hahmoista ei ole oikeastaan onnellinen eikä kellekään käy kovin hyvin? Lukisitko, jos sinulle luvattaisiin, että kirjassa asuu haikean myötämielinen syys?
Radio Helsingin viimeviikkoisessa Suuressa hesalaisessa kirjakerhossa toimittaja Tatu Torikka kertoi kirjailija Helmi Kekkosen tuotannon kulkevan Virginia Woolfin, Michael Cunninghamin ja myös Raija Siekkisen jalanjäljillä. Ei matkien heidän tyyliään vaan avautuvan samalla tavalla hitaasti verkkaan ja jättäen oikeutettuja aukkoja tarinaan. En itse ole koskaan tunnustautunut Woolf- tai Cunningham-faniksi mutta luettuani nyt Kekkosta voisin viimeinkin uskaltaa myös näiden s…

Kahden kerroksen väkeä

Kuva
Julian Fellowes: Belgravia
Suomennos: Markku Päkkilä
Otava, 2016
477 sivua
Lainattu kirjastosta

Kaikki, jotka ovat löytäneet kadonneen sielunsa tai entisen elämänsä Downton Abbey -tv-sarjasta, toivonevat edes kirjallista lohdutusta pahimpaan kaipuuseen. Koska olin sarjan suhteen myöhäisherännäinen, on minulla vielä jemmassa kuudes tuotantokausi ja sarjan finaalijakso. Ei kuitenkaan yhtään haittaa välipalanautiskella DA:n käsikirjoittajan Julian Fellowesin romaania 1800-luvun Lontoon seurapiirielämän kiemuroista.
Downton Abbeyllä voi myydä varmaan melkein mitä vain. Onkohan Englannissa DA-teemukeja, joissa Mary istuu metsästystweedtakissaan naistensatulassa, tai löytyykö Yorkshiren turistikaupoista DA:n kartanolla koristeltuja puuvillakasseja? Fellowesin Belgravia on varmaan laitettu siihen samaiseen hyllyyn teemukien viereen. The London Season, if you please.
Mutta. Mutta voi ei. On varmaan monen asian summa – eikä kaikkien vähiten visuaalisuuden, että DA on ollut monelle niin ainutlaat…