Aina joku kesken

Kesä on ollut hieno ja pitkä ja sittenkin aivan liian nopea. Olen lukenut hitaasti ja nopeasti, kyllästyen ja innostuen. Blogin päivitys luetuista ei ole jaksanut ravata mukana, mutta tärkeintä on, että oma mieli on ravannut ja levännyt. Keväällä syksy 2021 oli vielä kovin kaukana. Elokuusta käynnistyvä uusi kirjakausi tuntui yhtä etäiseltä kuin ankea marraskuu ja räikeät jouluvalot. Ja yhtäkkiä elokuu puski niskaan – kaikki odottamani syysuutuudet tuntuvat pompsahtavan painosta samalla kertaa tai ainakin ihan kohta. Poimin kustantamojen syyskatalogeista jo hyvän aikaa sitten mm. nämä makeat hedelmät, jotka toivon ehtiväni lukea vielä tämän vuoden aikana. No. Ainakin toivon ehtiväni lukea. Ei puhuta ajasta. Sitä paitsi yhden persikoista persikkain olen jo lukenut! Kaiken kaikkiaan kiinnostavia syyskirjoja löytyi parisenkymmentä, mutta tässä nostan tarkemmin esiin vain osan.   Maisku Myllymäki: Holly (WSOY) Tämä esikoisromaani on kirjasyksyn ehdoton tapaus. Voin puhua varmu...

Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet WSOY, 2016 178 sivua Lainattu kirjastosta Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat Gummerus, 2015 222 sivua Oma kirja Kaksi tämän kesän tai ehkä jopa vuoden hienointa kotimaista lukunautintoa tuli korkattua peräkkäin heinäkuisen lukumaratonin aikana. Näiden naiskirjailijoiden, Emma Puikkosen ja Selja Ahavan myötä hämmästelen jälleen sitä upeaa tarinankerrontaa, mitä 2000-luvun kotimainen kirjallisuus tuottaa. Kumpikaan romaaneista ei ole ehkä suuri ja merkittävä aikalaisromaani, mutta molempien hienovireinen ja älykäs kerrontatapa koskettaa, nostaa fiktion todemmaksi kuin tosielämä joskus; molemmissa romaanissa maistuu elämänkarheus, suola ja suru autenttisimmillaan. Sattumalta molemmat kirjat keskittyvät myös yhden ihmisen tarinan sijaan eri henkilöhahmojen näkökulmiin, jotka eivät ole kuitenkaan novellien tapaan toisistaan irti vaan nivoutuvat yhteen ja liittyvät toisiinsa. Unta vai todellisuutta? Puikkosen Eurooppala...

Ensimmäistä kertaa optimistina ja touhukkaan, tulevan koululaisen äitinä yritän olla mukana lukemassa 24 tuntia putkeen monen kirjabloggarin ja himolukijan tapaan. Tänään on Blogistaninan virallinen lukumaratonipäivä. Saavuimme aamupäivästä kotiin Hämeestä, ja pakollisen pyykkäysrundin startattuani ja kassien purkamisen jälkeen keitin kahvit ja avasin koneen. Tästä aloitetaan, ja alla olevia kirjoja olisi tarkoitus yrittää selättää. Ihana Kauko on odottanut jo kauan lukuvuoroaan, ja Seljan ostin alesta juuri tätä päivää varten. En malttanut olla kokeilematta sitä jo. Voi ei – teksti sopii niin, on niin minua, joten Taivaalta tippuvista asioista on helppo aloittaa. Paul Nykistä tuli mukaan pinoon hetken mielijohteesta; en ole yhtään varma, onko herra minulle sopivaa seuraa. Lukumaratonissani on useita haasteita: 6-vuotias lupasi olla mukana apulaislukijana ja on odottanut tätä sunnuntaita, mutta tosipaikan tullen kaikki muu kotona onkin mielenkiintoisempaa (kuten yksin kukill...