Aina joku kesken

Helsingin kirjamessut Messukeskuksessa 28.-31.10.2021 Vaikka edellisessä messukirjoituksessani pohdinkin kirjamessujen merkitystä, kirkastuu katse aina, kun paras on ohi. Osallistuin tänä vuonna messuille kolmena päivänä; torstain lisäksi käväisin Pasilassa lauantaina, ja sunnuntaina vietinkin siellä ruhtinaalliset 6 tuntia. Vuoteen 2019 verrattuna väljyys oli uusi elementti, josta ei voinut olla viehättymättä. Esikoiset lavalla Sunnuntaina suuntasin messuille heti aamuksi kuuntelemaan haastattelun, jonka olen pyrkinyt joka messuvuosi sisällyttämään käyntiini. Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokkaat lavalla kiinnostaa aina, koska haluan säilyttää kosketuksen siihen, millaisia tekijöitä ja tekstejä nykykirjallisuudella on lukijalle tarjota. Koska luen pääosin kotimaista kirjallisuutta, pyrin pysymään ajan tasalla myös ilmestyneistä esikoisteoksista. Hesarin ehdokkaat onnistuvat yllättämään vuodesta toiseen. Koskaan ei ole 10 ehdokkaan joukossa ollut sellaista suoraa, et...

Helsingin kirjamessut Messukeskuksessa 28.-31.10.2021  Jossain vaiheessa kesää ajattelin, ettei tänä syksynä ole kirjamessusyksyä minulle. Pandemia oli tehnyt tehtävänsä; onnistunut kutistamaan minimiin halun osallistua massatapahtumiin. Eräästä syystä kokeilin kuitenkin Turun kirjamessujen perjantaipäivää, ja siitä se nälkä lähti. Turun messut eivät tuntuneet samalla tavalla huumaavilta kuin Helsingin, joten päätin, että rokotettuna uskallan sittenkin osallistua myös isommille messuille.  Mediassa on ollut tällä viikolla jonkin verran puhetta kirjamessuista tapahtumana ja niiden kulttuurikirjallisesta arvosta. Ovatko ne vain kustantamoiden somaan lahjapakettiin verhottu myyntikanava, jossa tärkeintä on kassakoneen kirkas kilinä, vai onko messuilla todella jokin kulttuurisesti merkittävä taso, se missä osallistutaan valitettavasti kaventuneeseen kirjallisuuskeskusteluun?  Tätä itse asiassa mietin joka vuosi, kun messuilla käyn. En oikeastaan käy niillä siksi, että jättä...

  Tulevalla viikolla on jälleen - tai viimein - taas aika nauttia kirjoista ja kirjallisuudesta Helsingin messukeskuksessa! Koska viime vuonna Helsingin kirjamessut jäivät pandemian vuoksi väliin, moni odottaa tämän vuoden messuja entistäkin enemmän.  Neljän päivän ohjelma tuntuukin olevan pullistuttavan täynnä! Olen itse käynyt läpi vasta torstain tarjonnan, ja jo se tuntui jatkuvan loputtomiin. Olen menossa messuille ainakin torstaina sekä sunnuntaina, mutta saattaa olla, että kengät kääntyvät kohti Pasilaa lauantainakin. Hieman kuitenkin jännittää, millainen massa ihmisiä on messuilla vastassa ja miten turvavälien pitäminen ennen niin ruuhkaisilla messuilla edes onnistuu.  Mutta rokotettuna ja maskitettuna luotan arjen turvalliseen jatkumiseen. Kävin lyhyesti kuun alussa Turun kirjamessuilla, eikä siellä ainakaan perjantaina pitänyt stressata olosuhteista; ihmisiä ei ollut tungokseen asti. Sain Messukeskukselta mahdollisuuden arpoa kaksi pääsylippua kirjamessuille, jot...

Helsingin kirjamessut Messukeskuksessa 24.-27.10.2019 Toinen messupäiväni tänä vuonna oli lauantaina 26.10., jolloin kirjamessuilla oli jo selvästi enemmän kuhinaa heti aamukymmeneltä (messujen vilkkain päivä, selvisi myöhemmin). Jo niin monilta vuosilta tuttu tasaisen kiirehtivä aamuinen letka Pasilan juna-asemalta kohti messukeskusta lähentelee jo pyhää kulkuetta. Kuljemme määrätietoisesti kohti hallia, ja joka vuosi minut valtaa äärimmäinen ihmetys jonossa talsiessani: miten niin kirjallisuus tekee kuolemaa, keitä ovat nämä kaikki koleassa lauantaisäässä kirjojen perään hipsivät ihmiset, mikä on heidän salaisuutensa, tarinansa, miksi he ovat täällä juuri tänään? Miksi hekin rakastavat kirjoja? Aika monta mielenkiintoista - S&S-kustantamon laatua  Minussa on aina asunut epämääräinen kaupallisuuden ja antikaupallisuuden ristiriita: en ole täysin markkinatalouden vietävissä oleva, turhuuksia kaipaava ihminen, mutta olen jo lapsesta asti ymmärtänyt, että kaupall...

Kerrankin työasiat järjestyivät niin, että pääsin kirjamessuille kokonaiseksi arkipäiväksi. Pelkkää plussaa, voin sanoa: ei jonoa aamulla kahvilaan, ei jonoa lounaalla ravintolassa, ei tungosta käytävillä eikä osastoilla – ja silti kuuntelijoita riitti suosituimpiin keskusteluihin viimeistä penkkiä myöten. Vähänkö kivaa! Tänä vuonna kirjamessukäyntiäni varjostaa kuitenkin yksi iso miinus: en saa ostaa enää kirjoja. Kirjoja alkaa kasvaa jo kohta vaatekaapissakin, sellainen on ihan kestämätöntä touhua kotioloissa, joissa muidenkin asukkaiden täytyy saada nauttia tilasta, ja kun lukevan ihmisen aika on kuitenkin rajallista. Missioni pelastaa kirjallisuus kuolemalta kärsii! Toisaalta taisikin olla niin, että ne suurimmat suosikkini olen jo hups ehtinyt haalia kaupasta ennen messuja. Siksi ostin tällä kertaa harkitusti messuilta vain yhden uutuuden. Ai niin ja sitten ostin toisen kirjan, mutta koska se oli kovin edullinen eli halpa ja keikkunut jo turhan pitkään minulla Helmet...

Helsingin kirjamessut Messukeskuksessa 25.-28.10.2018 Kun ensi kerran kymmeniä vuosia sitten keksin, että kirjamessuilla voi käydä ihan kuka vain, olen käynytkin melkein joka, ellen jopa joka vuosi. Enää en tarkkaan muista, mutta messukeskuksen kuninkaallisilta tuntuvia portaita on laskeuduttu suuren salin kuhinaan jo lukuisia kertoja. Eteen avautuva värikäs maisema on tuttu; se tuoksuu joka kerta samalta, paperilta, pahvilta, kahvilta ja kirkkailta valoilta. Niin ja kohtaamisilta, kirjailijoita, mahdollisilta sattumilta, hieman ihmeeltä. Mietin joskus, tuntevatko venemessuilla kävijät samaa vapinaa. Tuntevatko he sen riemullisen mahdollisuuden, että voi ostaa jonkin ihmeellisen tarinan, jota ei ole vielä lukenut ja jota ei seuraavien vuosien aikana kenties edes lue mutta joka on silti tärkeä omistaa? Keräävätkö hekin elämänsä veneitä kirjahyllyynsä? Kirjamessuminä silloin joskus Kymmenen vuotta sitten ostin kirjani harkiten, yleensä vain messuilta kaksi kolme messuta...

Joku perheenjäsen saattaa joskus kysyä kirjamessuihmiseltä, miksi kirjamessuille pitää mennä useana eri päivänä. Kirjamessuihminen voisi olla vastaamatta mutta sen sijaan kohteliaasti mumisee jotakin epämääräistä eri päivien erilaisesta sisällöstä jajaja. Siihenkään ei ole napakkaa täsmävastausta, miten messuilla voi olla 11 tuntia putkeen yhtenä ja samana päivänä. Minä nimittäin olin, lauantaina. Koska se on ihanaa ei ole ilmeisesti kaikkien mielestä validi vastaus. Lauantai 28.10. Aloitin lauantaipäiväni klo 9 Bonnierin järjestämällä Bloggariaamiaisella , joissa meitä kirjabloggaajia tervehti melko miehinen tekijäjoukko kertomassa uutuuskirjoistaan: Heikki Valkama, Roope Sarvilinna , Joonas Konstig, A.W. Yrjänä, Tuomas Kyrö ja sokerina pohjalla ensimmäisen proosansa julkaissut runoilija Marianna Kurtto . Roope Sarvilinnan esikoinen Kateissa oli ohut mutta ei yhtään helppo kirja. Olen odottanut tätä hänen seuraavaansa, joka on saanut nimen Osuma . Siviiliammatilt...