Aina joku kesken

Tatu ja Patu Otavalla Joka syksy on uuden aloittamista. Jollakin tapaa vuosi alkaakin elo-syyskuussa, ei tammikuusta. Kirjallisuuden kentällä tuntuu alkusyksystä pompsahtelevan uutuuksia kuin maan alta sieniä, ja moni lukija törmää paniikkiin siitä, ettei kaikkia kevään herkkujakaan (tai edellisen syksyn!) ole ehtinyt nautiskella. Kävin keskiviikkona 15.8. Otavan ja Liken yhteisessä syyspressissä Uudenmaankadulla kasvattamassa paniikintunnetta. Missä näitä loistavia kotimaisia uutuuksia oikein kasvatetaan?! Tuntuu että kotimainen kirjallisuus voi paksusti; sen varsi on tukeva kuin tatilla, lakki paksu myssykkä täynnä muhevaa massaa. Eniten odotan Otavalta Taina Latvalan juuri tällä viikolla hyllyihin aseteltua uutuukaista Venetsialaiset . Tänään ovat kirjan julkkarijuhlat, ja sinne ryntään vimmatulla innolla tunkemaan eväskoriini tuon ihan varmasti ihanan romaanin kolmesta siskosta (se aihe!) ja kilistämään myös viisaalle ja valoisalle kirjailijalle. En ole lukenut uutuus...

Jarkko Tontti: Viisastuminen sallittu - Esseitä Kosmos 2016 213 sivua Omasta kirjahyllystä Esseevalaistuminen on ollut omalla kohdallani yksi tämän kevään merkittävimmistä virstanpylväistä. Kiitos tästä kuuluu Kriittiselle korkeakoululle ja Antti Arnkilille . Näkymät ovat avarat ja kiihottavat. Olen ollut niin pitkään kaunokirjallisen tekstin sokaisema, että vasta Koko Hubaran viimevuotinen Ruskeat Tytöt -tunne-esseekokoelma osoitti minulle, miten tärkeää painetun kirjan sivuilla käyty intertekstuaalinen keskustelu onkaan verrattuna netin onkaloissa käytyyn loputtomaan sanasotimiseen. Puhumisen rauha laskeutuu kirjoittajan osaksi. Väittäminen ilman välihuutoja on mahdollista, riippumatta siitä miten provokatiivista se on. Esseekokoelmat perustuvat harkittuun lähdeluetteloon (essee sisältää kaunokirjallisen mutu-kosketuksen lisäksi aina faktaa, viitteitä ja viittauksia), mikä taas saattaa avata lukijalle uusia polkuja edetä kirjallisuuden ja muun taiteen tai tieteen vii...