Aina joku kesken

Helsingin kirjamessut 27.-30.10.2016 Joka kerran yhtä miellyttävä näky. Kirjamessut ovat mainio tapa hukata viikonlopun verran aikaa, mikäli sellaiseen ylelliseen tuhlailuun on tarvetta. Ikinä ei kello käy nimittäin niin huomaamatta kuin kirjamessuilla. Tänä vuonna olin sunnitellut tuhlaavani aikaa messuilla neljä kokonaista päivää (yrittäjähän voi päättää, milloin tekee töitään). No niin ja se siitä. Olosuhteiden pakosta pääsin messuille vain viikonloppuna ja perjantaina illaksi. Tunneista huolimatta en oikeastaan ehtinyt mitään. Nyt ihmettelenkin, olinko edes messuilla. Vilkaisu muistikirjaan kuitenkin osoittaa, että olin – tai joku oli. Ja kas, muutama uusi kirjakin katsoo minua syyttävästi tuolta tuolilta. Eivät mahdu kirjakaappiin. Perjantai Myöhäisen iltapäivän olin bloggarina kirjamessujen Anna-Kaari Hakkaraisen lukupiirissä (lue edellinen postaus). Hakkaraisen ympärillä leijuu jokin kiehtova aura, jonka vallassa jäin kirjailijan stimuloivaan seuraan kiinni....

KUN IDENTITEETTI RAKENTUU KATSEEN ALLA Pe 28.10.2016 klo 16 Se miten kirjailijan sisällä syntyy ratkaisevin impulssi uuteen kirjaan, on kiinnostanut minua kirjallisuustarinoissa aina. Se säkenöivä hetki, kun kirjailijan koko sisäinen maailma liikahtaa paikoiltaan ja murtuneista rakenteista alkaa versoa aihiota ensimmäiseen tai uuteen tarinaan. Mikä on se hetki? Ja mitä sitten tapahtuu? Kirjailija Anna-Kaari Hakkaraisen tänä syksynä ilmestynyt kolmas romaani Kristallipalatsi sai alkunsa Sami Lukkarisen taidenäyttelyssä Galleria Forsblomissa , kertoi kirjailija meille perjantaina Helsingin kirjamessujen lukupiirissä. Messuhallin auditorioon oli kokoontunut pieni mutta energisesti keskusteleva joukko. Virallinen lukupiiriedustaja tuokiossa oli Espoonlahden elokuva- & lukupiiri , ja Tammen kustantamon puolesta keskustelun aloitti kotimaisen kirjallisuuden kustannuspäällikkö Hannu Harju . Itse lupauduin lukupiiritapahtuman bloggariksi, sillä minusta tämä kirja ansaitsee...

Anna-Kaari Hakkarainen: Kristallipalatsi Tammi, 2016 342 sivua Kustantajalta pyydetty arvostelukappale Kirjabloggari osti täydelliset vihreät kengät ja teki niistä kirjan kanssa täydellisen asetelman. Life’s what you make it saarnasi brittibändi Talk Talk 80-luvun puolivälissä ja kehotti kansaa juhlimaan elämää. Ihmiselämää helpottamaan on kautta aikojen keksitty latteita fraaseja, joiden hyvä tarkoitus on peitellä tahi silotella rupuja ja niiden vaikutuksia arjessa. Tee elämästäsi sellainen, että voit olla siitä ylpeä, lähtökohdistasi riippumatta. Olen usein miettinyt tuota jo unohtunutta aikaa ilman somea, blogeja ja jatkuvaa kuvaviestintää. Sitä aikaa, kun toisen tavoittaakseen piti pyöritellä sormella läpinäkyvää numerolevyä ja luottaa tuuriinsa. Sitä aikaa, kun valokuvaamosta haettu kuori sisälsi 24 kappaletta sumeita yllätyksiä. Mitään ei saanut tässä ja nyt; aika oli verkkaista ja kaikkea piti odottaa vähintään päivän tai kaksi. Onnistuminen oli armollise...

Joku päivä sitten kirjamessuihin oli vielä rutkasti aikaa. Lokakuun loppu oli ihan kaukana, ei sinne edes nähnyt. Sitten tuli vuorokausivaras. Yhtäkkiä messuihin onkin vain pari hassua viikkoa. Vähän epäreilua varastella toisen elämästä aikaa, mutta aina nämä syksyt yllättävät toimeliaisuudellaan. Eikö teistäkin tunnu, että aika on elastinen käsite, joka ei veny mutta sen kun kutistuu? Vai onko se vain minussa? Tänä vuonna elämäni muuttui syksystä oleellisesti, kun ryhdyin yrittäjäksi. Aloitus ei ollutkaan sellaista rauhallista, nytkähtävää kitkailua, vaan ainakin loka-marraskuuni on täyttynyt kolmesta päällekkäisestä projektista tai paremminkin asiakkuudesta. Sattuivat nyt samaan rysään, enkä tietenkään voinut kieltäytyä ainoastakaan. Kesällä kuvittelin, että tänä syksynä viimeinkin kirjamessuilen Pasilassa neljä päivää ihan putkeen, koska voin. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että työ syö naista ja pitää keskittyä vain perjantai-iltaan ja viikonloppuun. Siihen päälle viel...