Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2018.

Unohda äiti!

Kuva
Alex Schulman: Unohda minut
Suomennos: Raija Rintamäki
Nemo, 2017
183 sivua
Lainattu kirjastosta

Sillä hetkellä tunsin oloni rauhalliseksi. Kaikki tuntui olevan hyvin. Ja ajattelin äitiä kiitämässä autolla pitkin Nynäsvägeniä, matkalla töihin hienossa mekossa ja hiukset kiharrettuina. Oloni oli lähes euforinen, sillä näin asioiden kuului olla. Kaikki toimi. Äiti toimi. Hän oli meidän kontaktimme kodin ulkopuoliseen todelliseen maailmaan. Isä oli vanha ja makoili päivät pitkät kotona lukemassa kirjoja. Me kolme veljestä olimme lapsia. Mutta äiti meikkasi ja kiharsi hiukset. Hän pukeutui hienoksi ajaakseen kaupunkiin. Oli turvallista tietää, että hän oli siellä. Sen takia äidin työ oli niin tärkeää minulle. Halusin tietää siitä kaiken. Halusin olla siellä kaiken aikaa. (s. 45)
Kun kaikki on hyvin. Joinakin ainoina kertoina kun äiti ei juo, hautaudu suljetun oven taakse, käännä lapsille selkäänsä ja poista äidinrakkautta heidän elämästään yhdellä vihaiselle, karjuvalla pyyhkäisyllä.
Satun k…

Tanskalaista elämää veitsenterällä

Kuva
Jonas T. Bengtsson: Sus
Suomennos: Päivi Kivelä
Like 2018
200 sivua
Lainattu kirjastosta
19-vuotiaan Susin tarina ei ole kaunis, ei toiveikas, se ei valaise eikä tarjoa lohtua. Se ei ole mitään niille lukijoille, jotka haluavat lopussa saada edes hieman valoa toivosta.
Tanskalainen Jonas T. Bengtsson on profiloitunut iloisen Kööpenhaminan toisenlaisten kasvojen paljastamiseen. Ne kasvot ovat osattomien, syrjäytyneiden ja narkkareiden. Tästä Kööpenhaminasta puuttuu trendikäsitteeksi noussut hyggeily ja ihan se kaikki, minkä herkästi kaupunkiin liitämme. Mikään matkailumainostaja Bengtsson ei ole; hänen huumemaailmaan sijoittuvat tarinansa voisivat tapahtua missä suurkaupungissa tahansa.
Bengtssonin romaania Submarino (suomeksi 2015, LIKE) luonnehdittiin jossakin mediassa dekkariksi, eikä uusimman romaanin Susin suomalainen kansi ainakaan irtaudu tästä genrestä. Punainen & musta lienee dekkareiden lempiväripari, ja tässä synkässä kannessa dekkarimaisuutta tehostaa myös veitsi teoksen n…