Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2017.

Pahaa sutta ken pelkäisi…

Kuva
Lahden kaupunginteatteri 25.2.2017 Katja Krohn: Iso paha susi
Eero-näyttämöllä


Sudella on suden luonto, tunteet ovat aina kirpaisevan kuumia tai hyytävän kylmiä, muttei koskaan tiskiveden haaleita.
Menimme hiihtolomalla pienellä porukalla katsomaan lastenteatteria Lahden kaupunginteatteriin. Ryhmämme tosikriitikot olivat 12- ja 7-vuotiaita. Olin esittänyt lippujen varaajalle kainon toiveen eturivin paikoista. Minulla kun on sellainen paha addiktio, että tykkään teatterissa istua mahdollisimman edessä. Luen kasvojen ilmeitä ja kehon mimiikkaa mielelläni, enkä kainoa haistaa tekemisen hikeäkään. Sillä tavalla katsoja on ikään kuin itsekin produktiossa mukana.
Istuimme Lahden teatterin pienemmällä Eero-näyttämöllä toisella rivillä. Miten erinomainen sali; yleissilmäyksellä yksi parhaimmista pikkusaleista, joita olen nähnyt. Reilusti nouseva katsomo, jossa lähes jokainen paikka näyttää lavalle hyvin. Kakkosrivi toi bonuksena esityksen lähes iholle: iso paha susi tykkäsi melkein napsia lapsia …

Kirjat veivät taas Savoy-teatterissa 15.2.2017

Kuva

Maahanmuuttajan maaginen tarina

Kuva
Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia Otava, 2014
286 sivua
Lainattu kirjastosta

Ylen Kirjojen Suomi 101 kirjaa-hankkeen nimikkokirja vuodelle 2014 on Pajtim StatovcinKissani Jugoslavia. Tälle kirjalle nimikkokirjabloggariksi arvotun Kirjasähkökäyrän arvio kirjasta sai minut lainaamaan romaanin viimein. Jostain syystä en koskaan lukenut kirjaa pari vuotta sitten, vaikka se voitti Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon. Parempi nyt kuin ei koskaan.
KirjasähkökäyränMai kirjoittaa:
Kissani Jugoslavia suorastaan hyökkää päälle, raapii vahvoilla kynsillä, ja köyristää selkänsä vihaisesti, samalla kun häntä viuhtoo puolelta toiselle. Juuri kun luulee, että nyt on ehkä pieni hetki hengähtää, niin uudet kuviot luikertelevat päälle, ne kietoutuvat jalan ympärille, siitä vatsan ja selän ympäri ja sanat tuovat silmieni eteen punaisen kaksihaaraisen kielen, terävät hampaat ja tappajan silmät.
Kissani Jugoslavia on pähkinänkuoressa juuri tuollainen. Se on symboleilla täyteen lastattu, maahanmuuttopolii…

Tekemättömiä asioita (yksi ajatus kirjoittamisesta)

Kuva
Kun aloitin tämän blogin kirjoittamisen kaksi vuotta sitten, tarkoitukseni oli puhua tekstin hurmasta. Minulle hurmaa on luettujen kirjojen lisäksi itse kirjoittamisessa, siinä prosessissa.
Tai korjaan: hurmaa oli. Mennyt aikamuoto. Omalle luovalle kirjoittamiselleni on nimittäin tapahtunut jotakin. Se liittyy enää vain blogin pitämiseen; kaikki muu luominen on himmennyt, kadonnut. Olen jättäytynyt pois kirjoittamisen kursseilta lähinnä aikapulan takia, mutta vähitellen tuntuu, että olen saattanut kehnosti valehdella itselleni.
Näiden kahden blogivuoden aikana on tapahtunut paljon, ihmeitäkin. Merkittävimmät asiat ovat, että olen lukenut systemaattisemmin ja päämäärähakuisemmin kuin ennen, olen tutkinut tarkkaan lukuvaihtoehtoja, seulonut, poiminut, selektoinut itselleni parhaat, olen tutustunut uusiin lukeviin ja inspiroiviin ihmisiin, olen tutustunut kiehtoviin, rakastettaviin kirjailijoihin, mutta ennen kaikkea olen lukenut niin paljon kauniita, kantavia ja kohottavia lauseita, että …