Aina joku kesken

Lahden kaupunginteatteri 25.2.2017 Katja Krohn: Iso paha susi Eero-näyttämöllä Paha susi ja poika Ruuperi Sudella on suden luonto, tunteet ovat aina kirpaisevan kuumia tai hyytävän kylmiä, muttei koskaan tiskiveden haaleita. Menimme hiihtolomalla pienellä porukalla katsomaan lastenteatteria Lahden kaupunginteatteriin . Ryhmämme tosikriitikot olivat 12- ja 7-vuotiaita. Olin esittänyt lippujen varaajalle kainon toiveen eturivin paikoista. Minulla kun on sellainen paha addiktio, että tykkään teatterissa istua mahdollisimman edessä. Luen kasvojen ilmeitä ja kehon mimiikkaa mielelläni, enkä kainoa haistaa tekemisen hikeäkään. Sillä tavalla katsoja on ikään kuin itsekin produktiossa mukana. Istuimme Lahden teatterin pienemmällä Eero -näyttämöllä toisella rivillä. Miten erinomainen sali; yleissilmäyksellä yksi parhaimmista pikkusaleista, joita olen nähnyt. Reilusti nouseva katsomo, jossa lähes jokainen paikka näyttää lavalle hyvin. Kakkosrivi toi bonuksena esityksen lähe...

Kirja vieköön! 15.2.2017: Venla Hiidensalo, Mikko Rimminen, Koko Hubara, Merete Mazzarella , Taisto Oksanen, Laura Eklund Nhaga ja Kati Outinen Savoy-teatterista on tulossa vähitellen elävän kirjallisuuden uusi näyttämö, sillä se on nyt kotipaikkana kahdelle seesteiselle, kirjaTAIDETTA kunnioittavalle tapahtumalle: toukokuiselle Helsinki Litille ja toimittaja Baba Lybeckin tänä vuonna starttaamalle Kirja vieköön! -illalle, joita järjestetään kevään aikana kolme.  Keskiviikkona 15.2. oli pöhistyn ja kohistun kirjaillan toinen kerta. Baba Lybeckin idea on tuoda lavalle keskusteluun nelisen kirjailijaa sekä muutama nimekäs näyttelijä tulkitsemaan kirjailijoiden uutukaisia. Jos Helsinki Lit onkin enemmän kahden kollegan intiimi keskustelu, jota nyt sattuu seuraamaan sadat silmäparit, liikkuu Kirja vieköön! perinteisemmällä haastattelukentällä. Baba Lybeck haastattelee jokaista kirjailijaa vuorollaan kutsuen ensin yhden lavalle, sen jälkeen toisen. Kun hämär...

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia Otava, 2014 286 sivua Lainattu kirjastosta Ylen  Kirjojen Suomi 101 kirjaa   -hankkeen nimikkokirja vuodelle 2014 on Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia . Tälle kirjalle nimikkokirjabloggariksi arvotun Kirjasähkökäyrän arvio kirjasta sai minut lainaamaan romaanin viimein. Jostain syystä en koskaan lukenut kirjaa pari vuotta sitten, vaikka se voitti Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon. Parempi nyt kuin ei koskaan. Kirjasähkökäyrän Mai kirjoittaa: Kissani Jugoslavia suorastaan hyökkää päälle, raapii vahvoilla kynsillä, ja köyristää selkänsä vihaisesti, samalla kun häntä viuhtoo puolelta toiselle. Juuri kun luulee, että nyt on ehkä pieni hetki hengähtää, niin uudet kuviot luikertelevat päälle, ne kietoutuvat jalan ympärille, siitä vatsan ja selän ympäri ja sanat tuovat silmieni eteen punaisen kaksihaaraisen kielen, terävät hampaat ja tappajan silmät. Kissani Jugoslavia on pähkinänkuoressa juuri tuollainen. Se o...

Satokauden hedelmiä Kun aloitin tämän blogin kirjoittamisen kaksi vuotta sitten, tarkoitukseni oli puhua tekstin hurmasta. Minulle hurmaa on luettujen kirjojen lisäksi itse kirjoittamisessa, siinä prosessissa. Tai korjaan: hurmaa oli. Mennyt aikamuoto. Omalle luovalle kirjoittamiselleni on nimittäin tapahtunut jotakin. Se liittyy enää vain blogin pitämiseen; kaikki muu luominen on himmennyt, kadonnut. Olen jättäytynyt pois kirjoittamisen kursseilta lähinnä aikapulan takia, mutta vähitellen tuntuu, että olen saattanut kehnosti valehdella itselleni. Näiden kahden blogivuoden aikana on tapahtunut paljon, ihmeitäkin. Merkittävimmät asiat ovat, että olen lukenut systemaattisemmin ja päämäärähakuisemmin kuin ennen, olen tutkinut tarkkaan lukuvaihtoehtoja, seulonut, poiminut, selektoinut itselleni parhaat, olen tutustunut uusiin lukeviin ja inspiroiviin ihmisiin, olen tutustunut kiehtoviin, rakastettaviin kirjailijoihin, mutta ennen kaikkea olen lukenut niin paljon kauniita, ka...