Romantiikkaa kokeilemassa
Niina Mero: Englantilainen romanssi Gummerus 2019 379 sivua Lainattu kirjastosta Kartanoromantiikka on varmaankin ainoa sana, joka ei vallan karmeasti ärsytä minua romantiikka-henkisessä sanastossa. Siihen sentään sisältyy vihjaus vanhoista taloista, joissa elää vielä menneen ajan autenttinen geist, rosoisuus, maaseudun rauha, muratit, ehkä hevoset ja kaikkinainen arjen pysähtyneisyys. Hiljaisuus, jonka täyttää vain satunnainen koiranhaukunta tai pääskyn luritus. Kartanoromantiikassa paistaa aina aurinko ja tuoksuu mehevä puutarha. Minulle sanasta ei löydy silti komeaa kartanonisäntää, jokanaisen heathcliffiä, jota maailma on murjonut ja joka janoaa vain sitä ainoaa oikeaa rakkautta. Sidon kartanonromantiikan paikkoihin, rakennuksiin ja kadonneeseen aikaan, en ihmisiin. Siinä mielessä olen romantikko, mutta itse romanttinen kirjallisuus nostaa ihokarvani ilkeällä tavalla pystyyn. Miksikö? No enpä tiedä. Olen vain allerginen asetelmalle nainen, mies & t...