Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2020.

Levottoman ajan kirjeitä nostalgikoille

Kuva
Juha Itkonen & Kjell Westö: 7 +7 - Levottoman ajan kirjeitä Suomennos: Laura Beck  Otava, 2019 11 t 34 min (240 sivua)  Lukijat: Juha Itkonen ja Kjell Westö Äänikirja BookBeatissa Kuva: Otava Äänikirjojen kuuntelijana olen varsin amatööri. En koe formaattia omaksi tavaksi nauttia kirjallisuudesta. En osaa kuunnella siinä sivussa; lukeminen on minulle tilaan uppoamista, aistien (etenkin näköaistin) keskittämistä sanoihin, sanojen kautta sisältöön. Sillä tavalla luen parhaiten, näkemällä. Kenties se on luonteessani, kenties vain tottumiskysymys. Olen tähän mennessä kuunnellut alusta loppuun vain kolme äänikirjaa, jotka tosin kaikki olivat erinomainen valinta äänikirjaksi – huolellisen valinnan tulos. Näitä kolmea kirjaa yhdistää se, että ne ovat dialogitonta, elämänkertamaista kerrontaa, jonka kuuntelussa voin keskittyä puhtaasti tarinointiin eikä minun tarvitse esimerkiksi miettiä henkilöhahmojen tai tapahtumien suhteita toisiinsa, jännitteitä tai tarinan kaarta,

Miksipä et kirjoittaisi!

Kuva
Päivi Haanpää & Terhi Rannela: Miksi en kirjoittaisi? Avain, 2019 257 sivua Lainattu kirjastosta       Tarvitsen viikkooni useita yksinäisiä kirjoituspäiviä, mieluiten kolme, jolloin voin koko päivän kirjoittaa keskeytyksettä omin päin, mutta vaihtelu tekee hyvää. Olen muutaman kerran kokeillut työhuonetta eri kokoonpanoilla, mutta en ole kuitenkaan kokenut sitä omaksi jutukseni. Parhaimmillaan ihmiset antavat energiaa, mutta pahimmillaan he myös vievät sitä.     En pysty kirjoittamaan, jos joku puhuu ääneen työtilassani. Tai no, en pysty kirjoittamaan, jos joku hengittää työhuoneessani. Jos ei ole pakko, en myöskään halua käyttää aikaa työpaikalle siirtymiseen. (Terhi Rannela, s. 97) Meillä kirjoittavilla ihmisillä on kaikilla omat tottumuksemme, esteemme ja oikkumme silloin, kun kirjoitamme. Oma oikkunsa on myös se, että emme kirjoita lainkaan. Kirjoitamme kenties mielessämme sitä suurta tulevaa romaaniamme, mutta jokin estää istumasta koneen ääreen ja aloittamas

Ruotsin akatemian ne toiset kasvot

Kuva
Matilda Gustavsson: Yhdeksästoista jäsen – Ruotsin akatemian romahdus Suomennos: Elina Lustig Otava, 2019 267 sivua  Lainattu kirjastosta Matilda Gustavsson on nuori toimittaja Dagens Nyheterissä. Hieman sattumalta hän alkaa perehtyä Ruotsin kulttuurieliitin toimiin Amerikoista levinneen näyttelijämaailman #metoo-kampanjan myötä. Gustavsson kiinnostuu Ruotsin akatemian ja etenkin kirjallisen kulttuurielämän keskuudessa suurta suosiota ja intressiä nauttivan Forum-taideyhteisön ja -klubin, Klubbenin toimista. Pikkuhiljaa toimittaja ymmärtää ajautuvansa keskelle outoa, vuosikausia kestänyttä salamyhkäistä auraa, joka leijuu ruotsalaistuneen ranskalaispersoonan Jean-Claude Arnault’n ympärillä. Arnault piirtyy narsistisena hyväksikäyttäjänä, jonka sormet eivät tahdo pysyä omissa taskuissa. Gustavsson ryhtyy kirjoittamaan juttua, jonka on tarkoitus ilmestyä Dagens Nyheterissä tutkivan journalismin artikkelina. Tarkoitus on myös haastatella artikkeliin itse Jean-Claude Arn