Dekkariviikko 8.–14.6.2015: verta, hikeä ja kyyneleitä?
Kahvitauko ja salainen tapaaminen Minä en muuten lue dekkareita. Oikeastaan koskaan. Olen Leena Lehtolaiseni lukenut, Karin Fossumilta yhden ja Remekseltä aloitin kerran Karjalan lunnaita , mutta kesken jäi. En pysynyt Remeksen matkassa sitten yhtään. Ensimmäiset 20 sivua eivät sisältäneet mitään, mitä minä kutsun kirjallisuudeksi. Eilen tartuin kuitenkin kirjakauppiaiden viettämän Dekkariviikon kunniaksi dekkariksikin luokiteltavaan tanskalaiseen romaaniin Jonas T. Bengtssonilta . Onnistuin voittamaan tämän juuri suomeksi ilmestyneen Submarinon Lukeminen on pääasia -blogin arvonnassa (kiitos Minna!), ja kuunneltuani Bengtssonia Helsinki Litissä tiesin, että tässä on minulle kirja. Kirjakauppaliiton mukaan eniten dekkareita ostavat ja lukevat 40–49-vuotiaat suomalaiset, ja kirjallisuudenlaji on korkeasti koulutettujen ja paljon kirjoja ostavien kaupunkilaisten suosiossa. Hm. Olen kai kaikkea noista, mutta dekkarit eivät puhuttele minua. Mit...