Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2021.

Erään Helenan elämä

Kuva
Helmi Kekkonen: Tämän naisen elämä Siltala, 2021 209 sivua Omasta kirjahyllystä   On niin paljon sellaista mitä en uskalla edes ajatella, ovia joita en osaa avata vaikka haluaisin, mutta olen silti salaa haaveillut, että minulla olisi maailmalle jotain annettavaa. Että osaisin kertoa sotkuisesta surustani, muistoista jotka ovat yhtä aikaa musertavia ja kauniita, tauoista lauseiden välissä, tummista kohoumista vuosien reunoilla. Olen haaveillut, ettei minulla olisi mitään muuta vaihtoehtoa kuin kertoa siitä kaikesta. (s. 100) Olen taipuvainen kaipaamaan romaaneissa eniten surua ja kaihoa. Se on siksikin kummallista, koska arvioisin ettei minua yleisesti pidetä mitenkään surumielisenä tai vakavana ihmisenä. Mieleni on siitä huolimatta sisältä kovin tumma. Minusta elämä on kaikkinensa kovin hankalaa ja aiheuttaa paljon surua. Mieluiten käsittelen näitä teemoja kirjallisuuden kautta, en niinkään puhu niistä. Se lienee myös syy, miksi haluan itsekin kirjoittaa. Tähän kaipuuseen on Hel

Nuoren Antin kärsimykset

Kuva
Antti Rönkä: Nocturno 21:07 Gummerus, 2021 191 sivua Lainattu kirjastosta Jos Antti Röngän esikoinen Jalat ilmassa (2019) olikin paljas ja raadollisen rehellinen autofiktiivinen romaani, on tämä hänen toinen romaaninsa entistäkin avonaisempi haava, lähes maanisuuteen ulottuva tunnustuskirja. Sen enempää menemättä kummankaan teoksen omaelämänkerralliseen elementtiin Nocturno 21:07 on kielellisesti kehittyneempi ja askeleen pidemmällä kuin esikoinen. Rönkä on vaihtanut kerronnan kolmanteen persoonaan. Ulkopuolelta päähenkilöä katsova kertoja onnistuu sukeltamaan nuoren miehen seksuaaliseen heräämiseen vavisuttavan intiimisti; Röngän kerronnanlahjat ovat viimeistään tällä romaanilla sinetöidyt. Hän tekee yksityisestä yleisen – kaunokirjallisuuden tehtävistä se kaikkein kiehtovin. Minulle lukijana ei ole kiinnostavaa, tiirailenko nyt todella kirjailijan omaan nuoruuteen. Kiinnostavinta on se sanallinen intensiivisyys, millä kirjailija tarkastelee 13-vuotiaan pojan heräämistä siih

Tarina äitiydestä

Kuva
Taina Latvala: Torinon enkeli Otava 2021 333 sivua Omasta kirjahyllystä Artikkelissani ’Kohtalokas loitsu’ syvennyn tarkemmin residenssin historiaan. Aihetta tutkiessani olen istunut tuntikausia kansalliskirjastossa ja perehtynyt vanhoihin lehtileikkeisiin. Niitä lukiessani kuulin ensimmäistä kertaa naisesta nimeltä Maria Caterina Tardelli sekä hänen tyttärestään Biancasta. (Lorenzo Moravia)                                       Lorenzo Moravia on Torinon Via Montanalla sijaitsevan taiteilijaresidenssin sihteeri ja Torinon mystisestä historiasta kertovan Hyvä ja pahan voiman kaupunki -teoksen tekijä. Hän on mies, johon särkynyttä sydäntään paranteleva 36-vuotias naiskirjailija ottaa yhteyttä ennen joulua, koska hän tarvitsee aikalisän ja haluaa lähteä pois Helsingistä. Residenssissä sattuu olemaan vapaata, ja kirjailija pakkaa laukkunsa päivää ennen jouluaattoa ja suuntaa kuukaudeksi Torinoon. Matkalaukussa reissaa myös kariutunut pitkäaikainen parisuhde ja äitiyden polttavat k

Kansallisteatteri: Molièren Saituri

Kuva
Vallilan Kansallisteatteri, Molièren Saiturin ennakkonäytös tiistaina 10.8.2021 Vaikka mikään ei ole vielä tässä syksyssä kuten silloin ennen, on omassa arjessani pieniä valonpilkahduksia näkyvissä. Viime viikon tiistaina 10.8. kokoontui Kansallisteatterin ja Bonnierin yhteinen  Bloggariklubi 1,5 vuoden tauon jälkeen ensimmäisen kerran. Oli lähes unenomaista istuutua teatterin penkille sisätiloihin, ja vielä enemmän unelta tuntui Vallilan Konepajalle juuri avattu Kansallisteatterin uusi väliaikainen teatterisali. Se on rouhea, vähän bling-bling ja paljon Berliini – erittäin onnistunut ja inspiroiva paikka Helsingin urbaanissa ympäristössä. Ensin on puhuttava aistikokemuksesta. En ole haahuillut Konepajan alueella vuosiin, joten raitiovaunusta ulos astuessa oli kuin olisikin ostanut lentolipun Berliiniin: taivas oli sininen, aurinko vielä viipyili, ja kaikkialla ympärillä hehkui menneestä tehdastodellisuudesta kertova punainen tiili. Baaria ja terassia, polkupyöräileviä lapsia isi

Syksyn satoa 2021

Kuva
Kesä on ollut hieno ja pitkä ja sittenkin aivan liian nopea. Olen lukenut hitaasti ja nopeasti, kyllästyen ja innostuen. Blogin päivitys luetuista ei ole jaksanut ravata mukana, mutta tärkeintä on, että oma mieli on ravannut ja levännyt. Keväällä syksy 2021 oli vielä kovin kaukana. Elokuusta käynnistyvä uusi kirjakausi tuntui yhtä etäiseltä kuin ankea marraskuu ja räikeät jouluvalot. Ja yhtäkkiä elokuu puski niskaan – kaikki odottamani syysuutuudet tuntuvat pompsahtavan painosta samalla kertaa tai ainakin ihan kohta. Poimin kustantamojen syyskatalogeista jo hyvän aikaa sitten mm. nämä makeat hedelmät, jotka toivon ehtiväni lukea vielä tämän vuoden aikana. No. Ainakin toivon ehtiväni lukea. Ei puhuta ajasta. Sitä paitsi yhden persikoista persikkain olen jo lukenut! Kaiken kaikkiaan kiinnostavia syyskirjoja löytyi parisenkymmentä, mutta tässä nostan tarkemmin esiin vain osan.   Maisku Myllymäki: Holly (WSOY) Tämä esikoisromaani on kirjasyksyn ehdoton tapaus. Voin puhua varmuudel

Kiihkeää kerrontaa Bronxista

Kuva
Vivian Gornick: Toisissamme kiinni Suomennos: Arto Schroderus Gummerus, 2021 228 sivua Lainattu kirjastosta Minulle ei ole merkitystä, luenko jonkun todellisuutta heijastelevaa autofiktiota, tietokirjamaista muistelmateosta vai täydellistä keksittyjen kerrostumien fiktiota. Minulle hyvässä kirjassa on aina ripaus nostalgiaa, katsetta menneisyyteen, menetettyä elämää muodossa jos toisessa – siis eräänlaista muistoriippuvuutta. Muistot voivat olla kirjoittajalle tosia, epätosia, jotain siltä väliltä, valetta ja silmänlumetta; etsin lukiessa aina kertojan kipupisteitä, jotka syntyvät siitä tosiasiasta, että mennyt on aina kuollutta, kadonnutta, saavuttamatonta. Pidän myös siitä kertojan viisastuneesta katseesta, joka tietää paremmin kuin romaanin maailman kokija. Amerikkalaisen Vivian Gornickin muistaelmateos Fierce Attachments ilmestyi alun perin jo 80-luvun lopussa mutta on nyt vasta käännetty suomeksi. Hyvät kirjat kestävät aikaa, eikä siis ihme, että teos käännettiin nyt tai vii

Kaksi pientä kirjaa yksinäisyydestä

Kuva
Anne Cathrine Bomann: Agathe Suomennos: Sanna Manninen Gummerus, 2020 122 sivua Lainattu kirjastosta   Malin Lindroth: Vanhapiika – Tahattomasti yksinäisen tarina Suomennos: Hannimari Heino Atena, 2019 115 sivua Omasta kirjahyllystä Luin jo alkuvuodesta kaksi nopeaa mutta ei silti mitenkään heppoista pienoiskirjaa. Molemmat sattuivat käsittelemään omalla tavallaan yksinäisyyttä, tuota nykyihmisen masentavaa vihollista. Tanskalaisen Anne Cathrine Bomannin pienoisromaani Agathe on surullisen kaunis kertomus yksinelävästä ja pian eläköityvästä psykiatrista, hänen asiakkaistaan ja ainoasta työtoveristaan, sihteeri madame Surrugue’stä. Psykiatri laskee edessä olevia asiakasvastaanottoja aamukammalla eikä halua ottaa enää vastaan uusia asiakkaita. Eräänä päivänä hänen arkeensa astuu kuitenkin häiriötekijä, saksalainen nainen Agathe, joka vaatii päästä psykiatrin potilaaksi, vaikka tämä ei voi luvata ehtivänsä auttaa naista ennen kuin lopettaa työuransa. Agathe muuttaa psykiatrin el

Huuto nimeltä Bechi

Kuva
Koko Hubara: Bechi Otava 2021 208 sivua Omasta kirjahyllystä Ulospäin ei näy, että mutsi on hullu. Paska. En pysty tekemään töitä. Bechi häiritsee koko ajan. Työni on tylsää, samaa, toisteista, sitä mitä osaisin tehdä vaikka silmät kiinni. Sitä missä en joudu vaivaamaan juurikaan päätäni. Ja sitten on Bechi. Romaani, joka vaivaa ja häiritsee vieressä pöydällä. Luin hänet noin kahdessa päivässä, mikä on minulle saavutus, tällaisen muotoisessa elämässä mitä poden. Kävin perjantaina hakemassa Bechin Niteestä. Ikkunasta nostettiin minun kappaleeni, koska minua ennen kirjakauppaan tullut nainen otti juuri viimeisen myyntipöydästä. Hän oli ihana, ystävällinen, pahoitteli että oli ottanut kirjan, jonka minäkin halusin. Huiskautin kättä; hänhän oli ensin. First come first served. Mutta Fredrikinkadun valossa paistatellut Bechi lähti minun matkaani. Kirja oli saapunut kauppaan edellisenä päivänä. Minä ostin viimeisen. Sivulla 17 tiesin, että tässä se on: tämän vuoden perkeleellisin ro

Maailma, jollaista et tyttärellesi halua

Kuva
Vanessa Springora: Suostumus Suomennos: Lotta Toivanen WSOY 2021 175 sivua Omasta kirjahyllystä Miten hän voisi olla paha, hänhän on mies, jota rakastan? Hänen ansiostaan minä en ole enää se tytöntyllerö, joka istuu yksin ravintolassa ja odottaa isäänsä. Hänen ansiostaan minä olen vihdoin olemassa. Ranskalaiskirjailijan Vanessa Springoran kohutusta omakohtaisesta tarinasta Suostumus ei voi kääntää katsetta pois, kun kirjan on kerran avannut. Se on luotisuoraan laukova paljastus siitä, miten viisikymppisen kulttuuripiireissä tunnetun miehen onnistuu särkeä 13-vuotiaan tytön elämä, vaalia omien himojensa etuja vankkumattoman kannattajajoukkonsa tukemana. Suostumus on itsekkyyden räikein peilikuva. Springora kirjoittaa tahmaisia, vääriä ja rumia asioita, mutta ei rumasti tai tahmaisesti. Hän hallitsee kertomisensa kylmän viileästi, aukaisee minuuteensa syntyneitä säröjä, taustoittaa elämänsä kipeimpiä vuosia hämmästyttävän hallitusti. Eihän tällaisesta kukaan haluaisi kuulla. Aik

Sumutorven huutoa

Kuva
Mikko Viljanen: Onni Teos 2020 259 sivua Lainattu kirjastosta Astuin omaan huoneeseeni ja vilkaisin pihalle, näin kaikki tutut maamerkit kaukaisuudessa, vieno tuuli liikutti lehtiä puissa ja minuun iski syvä surumielisyys, tuntui kuin olisin viettänyt jotain loputtoman pitkää pyhää tietämättä minkä kunniaksi sitä oikein vietettiin.   Vaikka seuraankin kotimaista kirja-alaa ja sen uusia julkaisuja melko tiiviisti, vielä pulpahtelee eteen kirjailijoita, joista en ole oikeastaan kuullutkaan. Neljännen romaaninsa viime vuonna julkaissut Mikko Viljanen on yksi sellainen. Koronavuosi on luonnollisesti sortanut etenkin taide- ja kulttuurialoja. Vaikka kirjallisuus voi kenties paremmin kuin pitkään aikaan (ihmisillä on nyt enemmän aikaa lukea), erilaiset markkinointi- ja messutapahtumat ovat romuttaneet uutuuskirjojen esiinmarssin. Jos seuraat aktiivisesti somessa kirjallisuuskenttää, kustantajien sivuja ja aktiivisia kirjablogeja, pysyt kärryillä, mutta muu massoja liikuttava markkinoin