Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2019.

Kirjakauppiaana Skotlannissa

Kuva
Shaun Bythell: Elämäni kirjakauppiaana
Suomennos: Jaana Kapari-Jatta
Kirjapaja 2019
340 sivua
Lainattu kirjastosta

Suomalaisesta näkökulmasta katsottuna on outoa ajatella, että jossakin pienessä kylässä joku pystyy pitämään pystyssä kirjakauppaa, jossa myydään uusia kirjoja mutta ennen kaikkea vanhoja ja käytettyjä. Vaikka talvikaudet kenties kitkutellaan, kesä ja verkkokauppamyynti tuovat sen verran asiakkaita ja rahaa kassaan, että pystyssä pysyminen on mahdollista.
Sysmässä on ollut 20-luvulta asti yksityinen kirjakauppa, punaisessa puutalossa se ”Suomen kaunein kirjakauppa”. Itse olen kaupan nähnyt ikävä kyllä vain suljettuna ulkoapäin mutta kuullut, että se on varsin sympaattinen ja ihana – ja harvinainen. Tai oli. Puskaradio nimittäin kertoo, että vuoden alussa Sysmän kirjakauppa joutui sulkemaan ovensa sekin. Mennyt maailma kuolee ja kutistuu: kaupankäynti on jatkuvassa hakkuutilassa; kirves heiluu ja kaataa.
Skotlannissa – Galloway Forest Park -luonnonpuiston alapuolella lounaisr…

Aila Meriluoto ja Kimeä metsä #tanssivakarhu25

Kuva
Aila Meriluoto: Kimeä metsä
WSOY, 2002
126 sivua
Lainattu kirjastosta


Yle on jakanut omaa runouspalkintoaan Tanssiva karhu vuodesta 1994 lähtien. Tuolloin palkinnon sai Sirkka TurkanSielun veli. Palkinto juhlii tänä vuonna 25. vuottaan, ja sen kunniaksi Yle haastaa lukijat mukaan jakamaan lukukokemuksiaan (#tanssivakarhu25). Tämän vuoden voittaja julkaistaan heinäkuussa Kajaanin runoviikoilla.

Joukko kirjabloggaajia lähti Ylen runohaasteeseen mukaan. Kukin bloggaaja sai valita vuoden ja runoilijan; itse nappasin vuoden 2002 voittajan Aila Meriluodon ja runoteoksen Kimeä metsä. Koostesivu bloggareiden Tanssiva karhu -runokirjojen arvioista löytyy Ylen sivuilta.




Metsä, jota kukaan ei kuule

Aila Meriluodon vuonna 1971 ilmestynyt Peter-Peter-kirjeromaani teki minuun jokin aika sitten vaikutuksen, sillä tekstin intensiivisyys ja päähenkilö Sannan ajatukset ovat upean ajattomia, jopa moderneja. Jotenkin kuvittelin, että aika kuultaisi yli 40 vuotta vanhan Meriluodon tekstistä läpi, mutta jos unoht…

Romantiikkaa kokeilemassa

Kuva
Niina Mero: Englantilainen romanssi
Gummerus 2019
379 sivua
Lainattu kirjastosta
Kartanoromantiikka on varmaankin ainoa sana, joka ei vallan karmeasti ärsytä minua romantiikka-henkisessä sanastossa. Siihen sentään sisältyy vihjaus vanhoista taloista, joissa elää vielä menneen ajan autenttinen geist, rosoisuus, maaseudun rauha, muratit, ehkä hevoset ja kaikkinainen arjen pysähtyneisyys. Hiljaisuus, jonka täyttää vain satunnainen koiranhaukunta tai pääskyn luritus.
Kartanoromantiikassa paistaa aina aurinko ja tuoksuu mehevä puutarha. Minulle sanasta ei löydy silti komeaa kartanonisäntää, jokanaisen heathcliffiä, jota maailma on murjonut ja joka janoaa vain sitä ainoaa oikeaa rakkautta. Sidon kartanonromantiikan paikkoihin, rakennuksiin ja kadonneeseen aikaan, en ihmisiin. Siinä mielessä olen romantikko, mutta itse romanttinen kirjallisuus nostaa ihokarvani ilkeällä tavalla pystyyn.
Miksikö? No enpä tiedä. Olen vain allerginen asetelmalle nainen, mies & täydellinen kohtaaminen, koska siin…