Nuorta, raikasta rakkautta Kansallisteatterissa
![Kuva](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9Tu5Szahe4xFmTVzSWPs4VZ8bUtK3Kr56Nfxz4lArq__ddsvcUbtk-T8M5FoKluGRNkY_j2mSdjf9M69gdkWiGZa-LF4LFoInzkie3X02vmbg08SHbzeWMXbNz3E7S2wHmo3NP_pWI1E/s640/KT+Julia+ja+Romeo+2.jpg)
William Shakespeare: Julia & Romeo Ensi-ilta Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 7.3.2018 Kuva: Kansallisteatteri / Tuomo Manninen Minulla on vähän hankala suhde William Shakespeareen . Tai en siis ole koskaan päässyt rakentamaan minkäänlaista suhdetta näytelmäkirjailijaan. Joskus 80-luvun lopussa näin Tampereen teatterissa Kuningas Learin , joka ei ilmeisesti tehnyt mitään suurempaa vaikutusta, koska sen jälkeen kului kymmenisen vuotta seuraavaan Shakespeare-kertaan. Kesäyön unelman aikaan nökötimme kuitenkin täysstoppiruuhkassa jossakin E40-moottoritien liittymässä välillä Bryssel – Leuven; emme koskaan ehtineet Leuvenin katolisen yliopiston tai paikallisen teatterikerhon järjestämään Shakespeare-esitykseen. Mieleeni koko komediasta on jäänyt vain silloisen englannin kirjallisuuden professorin hokema Methought I was, and methought I had . Olen myös nähnyt Veronassa sen pienen kuuluisan parvekkeen, josta on tullut rakastavaisten pyhiinvaelluskohde, sillä talon ti