Aina joku kesken

William Shakespeare: Julia & Romeo Ensi-ilta Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 7.3.2018 Kuva: Kansallisteatteri / Tuomo Manninen Minulla on vähän hankala suhde William Shakespeareen . Tai en siis ole koskaan päässyt rakentamaan minkäänlaista suhdetta näytelmäkirjailijaan. Joskus 80-luvun lopussa näin Tampereen teatterissa Kuningas Learin , joka ei ilmeisesti tehnyt mitään suurempaa vaikutusta, koska sen jälkeen kului kymmenisen vuotta seuraavaan Shakespeare-kertaan. Kesäyön unelman aikaan nökötimme kuitenkin täysstoppiruuhkassa jossakin E40-moottoritien liittymässä välillä Bryssel – Leuven; emme koskaan ehtineet Leuvenin katolisen yliopiston tai paikallisen teatterikerhon järjestämään Shakespeare-esitykseen. Mieleeni koko komediasta on jäänyt vain silloisen englannin kirjallisuuden professorin hokema Methought I was, and methought I had . Olen myös nähnyt Veronassa sen pienen kuuluisan parvekkeen, josta on tullut rakastavaisten pyhiinvaelluskohde, sillä talon ti...

Luiz Ruffato: Lissabonissa muistin sinut Suomennos: Jyrki Lappi-Seppälä Into 2018 130 sivua Lainattu kirjastosta 130 sivua yhtä hengästyttävän pitkää monologia – ei sentään yhtä ja samaa virkettä mutta pelkkää riemua lukea! Entuudestaan minulle tuntemattoman brasilialaiskirjailija Luiz Ruffaton uutuuskäännös Lissabonissa muistin sinut tuli luetuksi oikeastaan vain nimen ja raikkaan kannen vuoksi. Kerran Lissabonissa käyneenä ja kaupungin rosoisuuteen ihastuneena toivoin löytäväni kaakelinmurusia ja paahtavan auringon poltetta piskuisen romaanin sivuilta, mutta lukumuistiin jäikin jotain ihan muuta. Jäi suloisen vanhahtava tunnelma, toiveikkuus, huvittunut mieli, kaiho siitä että tarina jäi kesken ja hylkäsi minut lukijan kuin kivenmurikan näköalatasanteelle niin, etten enää mitään nähnytkään, ei ollut mitään mitä tähystellä, vain valkoisia sivuja, sillä tarina oli 130 sivun jälkeen ihan vain siinä, loppu ja yhteen sanaan äkkiseltään katki. Sérgio on vaatimatto...