Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2018.

Siskojen päättyvä kesä

Kuva
Taina Latvala: Venetsialaiset Otava, 2018 255 sivua Omasta kirjahyllystä Kun sain elokuussa Taina Latvalan uutuusromaanin Venetsialaiset käsiini tuoreena, luin kirjan vastoin tapojani viikonlopussa. Harvemmin on aikaa intensiiviseen lukemiseen, mutta joskus sitä joutuu sellaisen kurimuksen valtaan, ettei lukemista suostu lopettamaan. Minulla oli henkilökohtaisen asetelman vuoksi romaania kohtaan suuria odotuksia. Kolmen sisaruksen loppukesäisestä kohtaamisesta kertova kirja tuntui napanneen paloja omasta elämästäni: kolme siskoa, edesmennyt mustatukkainen isä, kuolinpesän yhteinen, isän aikoinaan rakentama talo/mökki, joka käy kalliiksi pitää; pian on luopumisen aika. En missään nimessä halunnut löytää kuitenkaan itseäni romaanista, ja juuri se teki lukemisesta vimmaista. Olemmeko me täällä?  Latvalan Venetsialaisten aihe, kesän päättäjäiset ja sisarusten viimeinen yhteinen kerta isän mökillä, asettaa mittavat alkujännitteet. Maaginen narratiivinen luku, kolme siskoa,

Kun ihminen on

Kuva
Rafael Donner: Ihminen on herkkä eläin – omaelämäkerrallinen essee Suomennos: Laura Jänisniemi Teos & Förlaget, 2018 207 sivua Lainattu kirjastosta Minä kuulen ääniä. Kuuletko sinä ne – kuuluuko sinun pääsi sisällä ääniä? En usko että olen hullu. Sellainen vaatii kärsivällisyyttä, ja kärsivällisyys vaatii aikaa, eikä minulla ole vielä tarpeeksi ikää. Ei vielä. Tiettyä hulluutta minussa kyllä on, sillä kuulen vuoropuhelua, jota en ole itse laatinut. 27-vuotias nuori mies – minun näkökulmastani niin nuori ja jollakin tavoin vielä puhdas – kuulee ääniä ja kirjoittaa niistä henkilökohtaisen esseen, esikoisensa. 200 sivua vilpitöntä ihmettelyä globaalin maailman ilmiöiden, itsekkyyden ja sorron edessä. Herkkyyttä, avoinna oloa, teeskentelemättömyyttä, viattomuutta vielä tunnistamattoman kyynisyyden esiasteella, hauraita kosketuksia sanoihin ja etenkin tunteisiin, joita ei voi koskaan kuulemma sanoittaa oikein. Jos täm