Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2018.

Totuus eräästä liitosta

Kuva
Domenico Starnone: Solmut Suomennos: Leena Taavitsainen-Petäjä WSOY 2018 191 sivua Lainattu kirjastosta Kertomus eräästä avioliitosta. Hämmentävä, voimakas ja ajatuksia tuulettava kertomus Vandan ja Aldon liitosta, joka ylittää kompuroiden kipeät syrjähypyt kestämättä epätasaista käyntiä kuitenkaan; liitää yli epäonnen ja surun jättäen jälkeensä neljä rikkoutunutta perheenjäsentä, joista kukaan ei ole sen onnellisempi kuin toinen. Italialaisen, keväällä Helsinki Lit -kirjatapahtumassakin vierailleen Domenico Starnonen Solmut on kivulias romaani eräänlaisesta rehellisyydestä. Aldo ja Vanda solmivat liittonsa melko nuorina. Kolmenkymmenen ylitettyään ja lasten ollessa vielä pieniä Aldo rakastuu päättömästi parikymppiseen, kauniiseen opiskelijaan Lidiaan. Aldo ei pysty ratkaisemaan tilannetta millään muulla tavalla kuin lähtemällä tunteittensa perään ja hylkäämällä perheensä. Aldon yritykset lähestyä siitä lähtien lapsiaan jäävät torsoiksi ja epäluonteviksi. Kaiken yllä

Otavan syyspressi 15.8.2018 ja lyhyt katsaus omaan kirjasyksyyn

Kuva
Tatu ja Patu Otavalla Joka syksy on uuden aloittamista. Jollakin tapaa vuosi alkaakin elo-syyskuussa, ei tammikuusta. Kirjallisuuden kentällä tuntuu alkusyksystä pompsahtelevan uutuuksia kuin maan alta sieniä, ja moni lukija törmää paniikkiin siitä, ettei kaikkia kevään herkkujakaan (tai edellisen syksyn!) ole ehtinyt nautiskella. Kävin keskiviikkona 15.8. Otavan ja Liken yhteisessä syyspressissä Uudenmaankadulla kasvattamassa paniikintunnetta. Missä näitä loistavia kotimaisia uutuuksia oikein kasvatetaan?! Tuntuu että kotimainen kirjallisuus voi paksusti; sen varsi on tukeva kuin tatilla, lakki paksu myssykkä täynnä muhevaa massaa. Eniten odotan Otavalta Taina Latvalan juuri tällä viikolla hyllyihin aseteltua uutuukaista Venetsialaiset . Tänään ovat kirjan julkkarijuhlat, ja sinne ryntään vimmatulla innolla tunkemaan eväskoriini tuon ihan varmasti ihanan romaanin kolmesta siskosta (se aihe!) ja kilistämään myös viisaalle ja valoisalle kirjailijalle. En ole lukenut uutuus

Sataman viemää

Kuva
Joni Skiftesvik: Finlandia City WSOY 2018 267 sivua Lainattu kirjastosta Seuraa subjektiivinen romaaniylistys, fanin tunnustus ja huumaantunut näkemys, joka ei ole yhtään kirjallisuustieteellinen ja kriittinen (no eivätpä arvioni siihen yleensäkään pyri). Onneksi omassa blogissaan saa riemuita miettimättä kirjoitetun tieteellistä painoarvoa, objektiivisuutta ja kenttävertailua. Joni Skiftesvik vei aikoinaan mukanaan ensi lukemalta. ValkoinenToyota vei vaimoni ja vei minutkin, tunki siihen pelkääjän paikalle, antoi nähdä saman tien, mutkat ja aakeat laakeat tienpinnat. Kirjailijan ekonominen tyyli tuntui heti omalta. Tänä vuonna häneltä ilmestyi viimein uusi romaani, Finlandia City , joka on satamien, redien, sahateollisuuden ja menneen ajan Oulun seudun suvereenin kuvaajan Joni Skiftesvikin taattua tiivistettyä tyyliä sekin. Uskaltaisin väittää, että minulle tämä on vuoden paras kotimainen. Skiftesvikin tarkka silmä porautuu lahjakkaasti ihmiskuvaukseen, semminkin täss