Aina joku kesken

Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu Gummerus, 2013 (alun perin 1964) 229 sivua Kevät kosii talvea Talven kuvaus on ollut minusta aina ahdistavaa, koska se useimmiten kuvataan kirjallisuudessa julmana. Lumen järkkymätön voima, kylmän ja lohduttomuuden ahdas liitto on niin romaaneissa kuin laululyriikassakin vihollinen, jota ei ihminen voi voittaa. Aki Ollikainen osoitti juuri kolme vuotta sitten esikoisteoksellaan Nälkävuosi tätä suomalaistaiteen pelonkuvaa kovin todeksi. Hän teki sen taiten, eikä yksikään kirjan ylistys liioitellut. Nälkävuosi kylmäsi ajankuvalla, jonka sohvallaan kaukolämpöverkosta nauttiva nykyihminen voi vain etäisesti tunnistaa. Lapin poika, väärin ymmärretty ja aikanaan aliarvostettu Timo K. Mukka kirjoitti 60-luvulla Maa on syntinen laulu -esikoisessaan tätä samaa suomalaista talvea. Viimaa, jäätymistä ja kuoleman kirvestä niin voimallisesti, etten muista vähään aikaan lukeneeni mitään kirjaa näin nopeasti. Sain kirjan sattumalta käsiini...

HELSINKI LIT -kirjallisuusfestivaali  22.–23.5.2015 Savoy-teatterissa Vaikka flunssa ahdistelee ja aikoo saada jo toistamiseen inkivääristä huolimatta yliotteen minusta, en tohtinut jättää uutta kirjakulttuuritapahtumaa väliin. Raahauduin nenä tukossa ja silmät kehnosta nukkumisesta riippuvina lauantaina puolen päivän aikaan Savoy -teatterille. Kiinnostus tanskalaiskirjailija Jonas T. Bengtssoniin oli sen verran kova, enkä myöskään tahtonut missata Märta Tikkasen ja Juha Itkosen keskustelua. Menemistä joudutti myös pienen ihmisen onni: olin osallistunut innokkaasti seuraamani, Minnan ylläpitämän Lukeminen on pääasia -blogin Helsinki Lit -aiheiseen arvontaan, jossa palkintona oli Bengtssonin juuri suomeksi ilmestynyt romaani Submarino (Like). Kirjataivaan Lady Fortuna muisti minua, enkä keksi parempaa kevätlahjaa flunssapotilaalle kuin tämä – kiitos! Ensimmäistä kertaa Suomessa järjestetyssä Helsinki Lit issä on kyse kirjailijoiden kohtaamisesta: yleisön edes...

Taina Latvala: Ennen kuin kaikki muuttuu Otava, 2015 191 sivua Latvala ja sen ystävät Kirjan & ruusun päivänä On vaikea olla lukijana yhtään minkään muun ikäinen kuin on. Ajat muuttuvat, elämäntilanteet vievät mukana ja lopulta etäännyttävät muinoin nuoren ja elämännälkäisen etsikkoaikaansa viettävän opiskelijan niistä päivistä, jolloin arjessa ei ollut pakollista rytmiä, aikatauluja tai velvoitteita, joista ei yksin voi päättää. Ikä tekee tehtävänsä: huolettomuus on enää muisto ja tulee esille ehkä kymmenminuuttisina hetkinä, kun yksin kotona pudottautuu sohvannurkkaan kännykkä kädessä: mitähän kivaa on jollekin tapahtunut Facebookissa?  Taina Latvalan Ennen kuin kaikki muuttuu -kertomusten nuorissa – mutta ei selvästikään vielä aikuisissa – sen sijaan huolettomuutta löytyy kantapäästä kilpikonnaan asti. Huolettomuus on väri, jolla 29,5-neliöisen yksiön seinät on maalattu, ja ruoka, jolla lähikaupassa täytetään viikonlopun ostoskori. Huolettomuutta pakataan ...

Ei vielä yhtään solmua Viikon mittainen influenssa on lähes selätetty, ja viimein on voimia ylimääräiseenkin. Kun perheessä kaksi aikuista sairastaa yhtä aikaa, kysyy arjen pyöritys kekseliäisyyttä – tai ehkä sittenkin vain voimien mittelöä: kumpi on vähemmän sairas ja menee kauppaan ja hoitaa lapsen perustarpeet? Koko kevät on ollut tarpeeksi kiireinen, ja tätä arjessa kiirehtimistä on ollut lisäämässä omat kirjalliset ja non-kirjalliset harrastukset. Viime viikolla loppui tältä keväältä luovan kirjoittamisen proosakurssini, jota tämän lukuvuoden luotsasi ihanan herkkään tapaansa mielenkiintoinen runoilija–kirjailija Johanna Venho . Kurssitöitä viimetipassa tehdessäni olen pakostakin jälleen kerran joutunut pohtimaan kirjoittamisen problematiikkaa sieltä toiselta puolelta, koneen näppäimistön ääreltä, tekstintekijän näkökulmasta. Kirjoittaminen on suunnattoman vaikeaa. Kirjoittaminen on suunnattoman yksinäistä. Kirjoittaminen on suunnattoman turhauttavaa. Kaikki mit...