Aina joku kesken

Helmi Kekkonen: Tämän naisen elämä Siltala, 2021 209 sivua Omasta kirjahyllystä   On niin paljon sellaista mitä en uskalla edes ajatella, ovia joita en osaa avata vaikka haluaisin, mutta olen silti salaa haaveillut, että minulla olisi maailmalle jotain annettavaa. Että osaisin kertoa sotkuisesta surustani, muistoista jotka ovat yhtä aikaa musertavia ja kauniita, tauoista lauseiden välissä, tummista kohoumista vuosien reunoilla. Olen haaveillut, ettei minulla olisi mitään muuta vaihtoehtoa kuin kertoa siitä kaikesta. (s. 100) Olen taipuvainen kaipaamaan romaaneissa eniten surua ja kaihoa. Se on siksikin kummallista, koska arvioisin ettei minua yleisesti pidetä mitenkään surumielisenä tai vakavana ihmisenä. Mieleni on siitä huolimatta sisältä kovin tumma. Minusta elämä on kaikkinensa kovin hankalaa ja aiheuttaa paljon surua. Mieluiten käsittelen näitä teemoja kirjallisuuden kautta, en niinkään puhu niistä. Se lienee myös syy, miksi haluan itsekin kirjoittaa. Tähän kaipuuseen on Hel

Antti Rönkä: Nocturno 21:07 Gummerus, 2021 191 sivua Lainattu kirjastosta Jos Antti Röngän esikoinen Jalat ilmassa (2019) olikin paljas ja raadollisen rehellinen autofiktiivinen romaani, on tämä hänen toinen romaaninsa entistäkin avonaisempi haava, lähes maanisuuteen ulottuva tunnustuskirja. Sen enempää menemättä kummankaan teoksen omaelämänkerralliseen elementtiin Nocturno 21:07 on kielellisesti kehittyneempi ja askeleen pidemmällä kuin esikoinen. Rönkä on vaihtanut kerronnan kolmanteen persoonaan. Ulkopuolelta päähenkilöä katsova kertoja onnistuu sukeltamaan nuoren miehen seksuaaliseen heräämiseen vavisuttavan intiimisti; Röngän kerronnanlahjat ovat viimeistään tällä romaanilla sinetöidyt. Hän tekee yksityisestä yleisen – kaunokirjallisuuden tehtävistä se kaikkein kiehtovin. Minulle lukijana ei ole kiinnostavaa, tiirailenko nyt todella kirjailijan omaan nuoruuteen. Kiinnostavinta on se sanallinen intensiivisyys, millä kirjailija tarkastelee 13-vuotiaan pojan heräämistä siih

Taina Latvala: Torinon enkeli Otava 2021 333 sivua Omasta kirjahyllystä Artikkelissani ’Kohtalokas loitsu’ syvennyn tarkemmin residenssin historiaan. Aihetta tutkiessani olen istunut tuntikausia kansalliskirjastossa ja perehtynyt vanhoihin lehtileikkeisiin. Niitä lukiessani kuulin ensimmäistä kertaa naisesta nimeltä Maria Caterina Tardelli sekä hänen tyttärestään Biancasta. (Lorenzo Moravia)                                       Lorenzo Moravia on Torinon Via Montanalla sijaitsevan taiteilijaresidenssin sihteeri ja Torinon mystisestä historiasta kertovan Hyvä ja pahan voiman kaupunki -teoksen tekijä. Hän on mies, johon särkynyttä sydäntään paranteleva 36-vuotias naiskirjailija ottaa yhteyttä ennen joulua, koska hän tarvitsee aikalisän ja haluaa lähteä pois Helsingistä. Residenssissä sattuu olemaan vapaata, ja kirjailija pakkaa laukkunsa päivää ennen jouluaattoa ja suuntaa kuukaudeksi Torinoon. Matkalaukussa reissaa myös kariutunut pitkäaikainen parisuhde ja äitiyden polttavat k