Ostoksilla Alepassa runoilijan kanssa
Sanna Karlström: Alepala Otava 2019 56 sivua Lainattu kirjastosta Olen tosi huono lukemaan runoja. Runot eivät ansaitse minua. Olen kuin mäkkärimässäilijä fine dining -ravintolassa, ihan liian kiireinen pysähtymään ja avautumaan runojen äärelle. Lainaan toisinaan runoteoksia, mutta pikaisesti koen, että ne eivät puhu minulle, pidempiä selityksiä ja ihmisyyden kataluuden oivaluksia jahtaavalle lukijalle. Joku sanoo nyt, että olen lukenut aivan vääriä runoteoksia, ja niin varmasti olenkin. Kyllä sanojen rakastajan tulisi kokea vipinää runojenkin kanssa, varsinkin niiden. Olen pääasiassa yrittänyt kotimaista modernia runoutta. Epämääräiseksi kohinaksi on jäänyt. Olen lukenut myös englantilaisia suurnimiä kuten W. H. Audenia . Niiden tekstien äärellä olen kokenut sitä, minkä saattaisin määritellä vipinäksi. Epäilen siis, että olen vanhanaikainen, vähän sellainen kärryiltä pudonnut. Mutta Karlströmin Sannapa nosti minut kärryille tai ainakin roikun sentään toisella...