Aina joku kesken

Antti Rönkä: Nocturno 21:07 Gummerus, 2021 191 sivua Lainattu kirjastosta Jos Antti Röngän esikoinen Jalat ilmassa (2019) olikin paljas ja raadollisen rehellinen autofiktiivinen romaani, on tämä hänen toinen romaaninsa entistäkin avonaisempi haava, lähes maanisuuteen ulottuva tunnustuskirja. Sen enempää menemättä kummankaan teoksen omaelämänkerralliseen elementtiin Nocturno 21:07 on kielellisesti kehittyneempi ja askeleen pidemmällä kuin esikoinen. Rönkä on vaihtanut kerronnan kolmanteen persoonaan. Ulkopuolelta päähenkilöä katsova kertoja onnistuu sukeltamaan nuoren miehen seksuaaliseen heräämiseen vavisuttavan intiimisti; Röngän kerronnanlahjat ovat viimeistään tällä romaanilla sinetöidyt. Hän tekee yksityisestä yleisen – kaunokirjallisuuden tehtävistä se kaikkein kiehtovin. Minulle lukijana ei ole kiinnostavaa, tiirailenko nyt todella kirjailijan omaan nuoruuteen. Kiinnostavinta on se sanallinen intensiivisyys, millä kirjailija tarkastelee 13-vuotiaan pojan heräämistä siih...

Kesä on ollut hieno ja pitkä ja sittenkin aivan liian nopea. Olen lukenut hitaasti ja nopeasti, kyllästyen ja innostuen. Blogin päivitys luetuista ei ole jaksanut ravata mukana, mutta tärkeintä on, että oma mieli on ravannut ja levännyt. Keväällä syksy 2021 oli vielä kovin kaukana. Elokuusta käynnistyvä uusi kirjakausi tuntui yhtä etäiseltä kuin ankea marraskuu ja räikeät jouluvalot. Ja yhtäkkiä elokuu puski niskaan – kaikki odottamani syysuutuudet tuntuvat pompsahtavan painosta samalla kertaa tai ainakin ihan kohta. Poimin kustantamojen syyskatalogeista jo hyvän aikaa sitten mm. nämä makeat hedelmät, jotka toivon ehtiväni lukea vielä tämän vuoden aikana. No. Ainakin toivon ehtiväni lukea. Ei puhuta ajasta. Sitä paitsi yhden persikoista persikkain olen jo lukenut! Kaiken kaikkiaan kiinnostavia syyskirjoja löytyi parisenkymmentä, mutta tässä nostan tarkemmin esiin vain osan.   Maisku Myllymäki: Holly (WSOY) Tämä esikoisromaani on kirjasyksyn ehdoton tapaus. Voin puhua varmu...

Antti Rönkä: Jalat ilmassa Gummerus, 2019 224 sivua  Lainattu kirjastosta      Tiesin että pitäisi kertoa. Olin tiennyt jo kauan. Olin päättänyt kertoa monta kertaa. Mutta kun istuin pulpetissani ja kuvittelin, kuinka jäisin tunnin jälkeen luokkaan ja hiipisin opettajan luokse ja sanoisin ne sanat, minua alkoi huimata. Ja kun odotti tarpeeksi kauan, kaikki unohtui eikä lopulta enää ollut mitään kerrottavaa. (s. 35) Mitä ihmiselle tapahtuu, kun hän joutuu heti ala-asteella koulukiusaajien silmätikuksi ja kärsii niin fyysisestä kuin psyykkisestä väkivallasta useamman vuoden ajan? Kipeä kysymys, eikä siihen ole yhtä vastausta. Jos asian yksinkertaistaisi: Koulukiusattu lapsi on kuin raaka hedelmä, joka ei saakaan kypsyä kaikessa rauhassa muiden erilaisten hedelmien joukossa, lempeässä auringonvalossa, vaan hänet survotaan väkisin kulhosta ulos, hänen vielä muotoaan etsivään lihaansa tungetaan neuloja, häntä puristellaan ja painellaan joka puolelta niin e...