Aina joku kesken

Kuva: Kansallisteatteri / Stefan Bremer Tämä postaus on mm. työkiireiden vuoksi todella myöhästynyt, mutta ajattelin joka tapauksessa suositella kaikille harmaan marraskuun keskellä rimpuileville teatterin ystäville todella toimivaa piristysruisketta! Sellaisen tarjoilee Kansallisteatterin Suuri näyttämö, jossa kirjailija Miika Nousiaisen Pintaremontti -romaani on Irene Ahon ohjaamana muokattu pastelliväriseksi ja eteerisen kauniiksi komediaksi. Enpä olisi uskonut, että sanat eteerinen ja komedia sopivat yhteen, mutta jotenkin tällä tavalla haluan Pintaremonttia kuvailla. En ole lukenut itse romaania. Itse asiassa luulin myös, että kirja kertoisi siitä, mihin nimi viittaa: jokin remppafarssi. Mutta kyseessä onkin parisuhdefarssi, kertomus siitä, miten sen oikean löytäminen on nykymaailmassa hankalaa, ja vaikka oikea olisikin löytynyt, parisuhteessa kahden ihmisen erilaisten toiveiden yhteensovittaminen vaatii vähintään vasaraa, sahaa ja iskuporaa. Kuva: Kansallisteatteri / St...

Laura Lehtola: Takapenkki  Otava, 2017 270 sivua Voitettu Otavan FB-arvonnasta Aurinkotuolissa lojuessa voi joutua sadettajan kynsiin... Mikä yhdistää parikymppistä nuorta miestä, joka on syrjäytymisvaarassa, 17-vuotiaana raskaaksi tulevaa lukiolaistyttöä ja keski-ikäistä työkkärituulaa, joka on tasaisesti naimisissa tasaisen Topinsa kanssa? Heistä kukaan ei ole taatusti kirja- tai leffakankaan sankarihahmo, vaan pikemminkin jokainen on naurettavuuksilla tökitty stereotypia. Tiedättehän te ne keski-ikäiset tädit, joiden eväsleipien välissä on tuttavallista juustoa ja kurkkua ja jotka leikkaavat hiuksensa kätevään paplarikampaukseen? Ja ne huolimattomat, yksinkertaiset teinitytöt, jotka eivät osaa pitää tavaraansa piilossa tai hurvitellessa huolehtia asianmukaisesta ehkäisystä? Entä sitten syrjäytyvät luuseripojat, joita ei kiinnosta mikään eikä ainakaan työ, koska siinä pitää vastineeksi suorittaa? Nyt näitä antisankareita yhdistää ainakin Laura Lehtolan Tak...

Miika Nousiainen: Juurihoito Otava, 2016 332 sivua Lainattu kirjastosta Kirves ja etulyönti on tappelussa puoli voittoa. Se on ainoa opetus, jonka muistan isältäni. Ja tottahan se on. Noin hyvä alkuasetelma olisi tappelussa enemmän kuin puoli voittoa. (s. 9) Joskus kirjassa riittävät hyvät opetukset ja kevyt muistijälki, jonka lukeminen jonnekin aivojen empatiasopukoihin jättää. Joka ainutta lukemaansa kirjaa ei jaksa analysoida pitkään, eikä jokaisen kirjan painolastia yksinkertaisesti pysty kannattelemaan mielen varastoissa loputtomiin jos viikkojakaan. Lukijat tarvitsevat reippaita ja lepsukoita hyvänmielenkirjoja. Siksi on kirjailijoita kuten Nousiaisen Miika . Nousiaisen uusin Juurihoito on kertomus juuriaan etsivästä, eronneesta mainosmies Pekasta, jonka seikkailu kohti uutta – tai ensimmäistä – minuutta alkaa sattumalta hammaslääkäri Eskon tuolista. Kun on ensimmäiset 40 vuotta kuvitellut olevansa isänsä pienenä julmasti hylkäämä ainoa lapsi ja kun tämä perus...