Aina joku kesken

Anne Cathrine Bomann: Agathe Suomennos: Sanna Manninen Gummerus, 2020 122 sivua Lainattu kirjastosta   Malin Lindroth: Vanhapiika – Tahattomasti yksinäisen tarina Suomennos: Hannimari Heino Atena, 2019 115 sivua Omasta kirjahyllystä Luin jo alkuvuodesta kaksi nopeaa mutta ei silti mitenkään heppoista pienoiskirjaa. Molemmat sattuivat käsittelemään omalla tavallaan yksinäisyyttä, tuota nykyihmisen masentavaa vihollista. Tanskalaisen Anne Cathrine Bomannin pienoisromaani Agathe on surullisen kaunis kertomus yksinelävästä ja pian eläköityvästä psykiatrista, hänen asiakkaistaan ja ainoasta työtoveristaan, sihteeri madame Surrugue’stä. Psykiatri laskee edessä olevia asiakasvastaanottoja aamukammalla eikä halua ottaa enää vastaan uusia asiakkaita. Eräänä päivänä hänen arkeensa astuu kuitenkin häiriötekijä, saksalainen nainen Agathe, joka vaatii päästä psykiatrin potilaaksi, vaikka tämä ei voi luvata ehtivänsä auttaa naista ennen kuin lopettaa työuransa. Agathe muuttaa psykiatri...

Koko Hubara: Bechi Otava 2021 208 sivua Omasta kirjahyllystä Ulospäin ei näy, että mutsi on hullu. Paska. En pysty tekemään töitä. Bechi häiritsee koko ajan. Työni on tylsää, samaa, toisteista, sitä mitä osaisin tehdä vaikka silmät kiinni. Sitä missä en joudu vaivaamaan juurikaan päätäni. Ja sitten on Bechi. Romaani, joka vaivaa ja häiritsee vieressä pöydällä. Luin hänet noin kahdessa päivässä, mikä on minulle saavutus, tällaisen muotoisessa elämässä mitä poden. Kävin perjantaina hakemassa Bechin Niteestä. Ikkunasta nostettiin minun kappaleeni, koska minua ennen kirjakauppaan tullut nainen otti juuri viimeisen myyntipöydästä. Hän oli ihana, ystävällinen, pahoitteli että oli ottanut kirjan, jonka minäkin halusin. Huiskautin kättä; hänhän oli ensin. First come first served. Mutta Fredrikinkadun valossa paistatellut Bechi lähti minun matkaani. Kirja oli saapunut kauppaan edellisenä päivänä. Minä ostin viimeisen. Sivulla 17 tiesin, että tässä se on: tämän vuoden perkeleellisin ro...

Vanessa Springora: Suostumus Suomennos: Lotta Toivanen WSOY 2021 175 sivua Omasta kirjahyllystä Miten hän voisi olla paha, hänhän on mies, jota rakastan? Hänen ansiostaan minä en ole enää se tytöntyllerö, joka istuu yksin ravintolassa ja odottaa isäänsä. Hänen ansiostaan minä olen vihdoin olemassa. Ranskalaiskirjailijan Vanessa Springoran kohutusta omakohtaisesta tarinasta Suostumus ei voi kääntää katsetta pois, kun kirjan on kerran avannut. Se on luotisuoraan laukova paljastus siitä, miten viisikymppisen kulttuuripiireissä tunnetun miehen onnistuu särkeä 13-vuotiaan tytön elämä, vaalia omien himojensa etuja vankkumattoman kannattajajoukkonsa tukemana. Suostumus on itsekkyyden räikein peilikuva. Springora kirjoittaa tahmaisia, vääriä ja rumia asioita, mutta ei rumasti tai tahmaisesti. Hän hallitsee kertomisensa kylmän viileästi, aukaisee minuuteensa syntyneitä säröjä, taustoittaa elämänsä kipeimpiä vuosia hämmästyttävän hallitusti. Eihän tällaisesta kukaan haluaisi kuulla. Aik...