Aina joku kesken

Édouard Louis: Ei enää Eddy Suomennos: Lotta Toivanen Tammi, 2019 184 sivua Lainattu kirjastosta Minulla ei ole lapsuudesta yhtään onnellista muistoa. En tarkoita, etten olisi niinä vuosina koskaan kokenut onnea ja riemua. Kärsimys nyt vain on totalitaarista: se tuhoaa kaiken mikä ei sovi sen järjestelmään. (s. 11) Me emme olleet kaikkein köyhimpiä. Äiti ja muut halveksivat naapureitamme, joilla oli vielä vähemmän rahaa ja huonosti hoidettu, likainen koti. Koska he eivät tehneet töitä, he kuuluivat asukkaisiin, joita sanottiin pummeiksi, niiksi jotka elää tuilla ja vaan syljeskelee kattoon . (s. 77) Ultimaattinen köyhyys modernin ajan Euroopassa on puutetta niin rahasta ja aineellisesta hyvinvoinnista kuin henkisestä pääomasta, tulevaisuudenvisioista ja rakkaudesta, joiden avulla vaikeimmistakin oloista on mahdollisuus ponnistaa parempaan. Ehkä näistä tärkein on rakkaus. Vanhemmat, jotka rosoisista lähtökohdistaan huolimatta rakastavat lapsiaan pyyteettömästi, pyst

Emmi-Liia Sjöholm: Paperilla toinen Kosmos 2020 187 sivua Arvostelukappale Tätä arviota olen kirjoittanut poikkeuksellisen pitkään, koko ajan kirjaa lukiessani. Nuoren naisen kaunokirjallista esikoisteosta, jolle kirjoitettiin kustannussopimus kolmen liuskan perusteella. Aloitan ja luen. Tunnustelen sanoja, otan ne vastaan, mutta melko pian ne alkavat hiertää jotakin minussa, menevät voimalla ohi. En saa otetta, sellaista otetta, joka auttaisi minua näkemään tekstin tekstinä, taiteen kaunokirjallisena lajina, vaan otteeni alkaa peilautua siihen, millainen minä olen, millainen minun elämäni on ollut. Miten minä olen elänyt, miten elän nyt. Miten minä olen rakastanut. En ole enää nuori. Minusta ei hyvällä tahdollakaan voi ikävuosieni perusteella sanoa niin. Täytän tänä vuonna 50. Luku tuntuu valtavalta, kuin vuorelta, joka kätkee sisälleen järkyttävän määrän kaikenlaista massaa. Paperilla toinen on kirja erään naisen elämästä, ei fiktiota vaan tunnustus. Nainen on min

Malin Kivelä: Sydän Suomennos: Laura Jänisniemi Teos & Förlaget 2019 155 sivua  Lainattu kirjastosta Luen kirjaa, jota en osaa myöhemmin selittää toiselle lukijalle. Kirjaa, jota ei missään nimessä voi arvioida tarkasti sanoin, varsinkaan adjektiivein. Kuvailen ontuvasti, mitä lukiessa tapahtui, kuvailen sitä, miten fyysinen kokemus lukeminen oli. Mutta kirjan kulkua on vaikea selittää, en osaa hahmotella sen narratologiaa. Juuri siinä kirjassa ne eivät olekaan tärkeintä, niillä ei oikeastaan ole mitään arvoa. Arvoa on ainoastaan lukemisen herättämällä tunteella, mullistuksella. Aivan liian harvoin – onneksi – lukeminen on minulle fyysinen kokemus. Se miten nautin sanoista tapahtuu kuitenkin jossakin muussa osassa ruumista kuin keskivartalossa, käsissä tai jaloissa. Mutta kun luin Malin Kivelän Sydämen , lukeminen alkoi heti ensimmäisiltä sivuilta tuntua raakana sykkeenä jossakin vatsan ja sydämen välissä, jumputtavana bassona siellä missä tavallisesti on jos ei