Aina joku kesken

Anna Soudakova: Mitä männyt näkevät Atena, 2020 245 sivua  Lainattu kirjastosta      Maaperä on liian väkevä. Maria tuntee jalkojensa alla luut, joiden ympärille on kutoutunut ihmiselämiä, hänenkin perheensä tarina. Sammaleessa erottuvien suorakaiteenmuotoisten painaumien reunalla on seissyt polvillaan ja alusvaatteisillaan Nina marraskuun kosteudessa ja hätkähtänyt jokaista laukausta, tärissyt ja pelännyt hetkeä, joka tuo pimeyden. Jossakin lähellä on ollut Grigori, polvet syvällä märässä sammaleessa, hengittänyt verensekaista tihkusadetta ja janonnut omaa laukaustaan.     Metsä on yhtä aikaa kauhea ja kestämättömän kaunis.     Mikä tämä on – helvetti vai taivas? (s. 232 - 233)   Pietarilaissyntyisen Anna Soudakovan esikoisteos Mitä männyt näkevät on yksi syksyn pysäyttävimmistä kotimaisista romaaneista. Soudakovan omien isovanhempien Neuvostovallan aikaisiin kokemuksiin perustuva tarina herättää kysymyksiä ja kyyneleet. Ha...

Tatu ja Patu Otavalla Joka syksy on uuden aloittamista. Jollakin tapaa vuosi alkaakin elo-syyskuussa, ei tammikuusta. Kirjallisuuden kentällä tuntuu alkusyksystä pompsahtelevan uutuuksia kuin maan alta sieniä, ja moni lukija törmää paniikkiin siitä, ettei kaikkia kevään herkkujakaan (tai edellisen syksyn!) ole ehtinyt nautiskella. Kävin keskiviikkona 15.8. Otavan ja Liken yhteisessä syyspressissä Uudenmaankadulla kasvattamassa paniikintunnetta. Missä näitä loistavia kotimaisia uutuuksia oikein kasvatetaan?! Tuntuu että kotimainen kirjallisuus voi paksusti; sen varsi on tukeva kuin tatilla, lakki paksu myssykkä täynnä muhevaa massaa. Eniten odotan Otavalta Taina Latvalan juuri tällä viikolla hyllyihin aseteltua uutuukaista Venetsialaiset . Tänään ovat kirjan julkkarijuhlat, ja sinne ryntään vimmatulla innolla tunkemaan eväskoriini tuon ihan varmasti ihanan romaanin kolmesta siskosta (se aihe!) ja kilistämään myös viisaalle ja valoisalle kirjailijalle. En ole lukenut uutuus...