Aina joku kesken

Suvi Ratinen: Matkaystävä Otava 2019 345 sivua Lainattu kirjastosta      Avaan silmät ja näen ihmisten jalkojen välistä, että puuhake jatkuu niin kauas kuin vain pystyn katsomaan. Ihmisiä kävelee sen päällä, paljon ihmisiä. Aikuisia ja lapsia ja lastenrattaita, ja mummoja ja pappoja.      Puuhakkeesta irtoaa tummaa pölyä joka paikkaan. Uudet suviseurakenkäni ovat jo nyt likaiset, vaikka äsken vasta tultiin. Pöly menee nenäänkin, ja kun niistää, tulee mustaa räkää, ihan kuin olisi salmiakkia nenässä.      Jotkut puunpalaset ovat paljon isompia kuin toiset. Tuo tuossa. Hypähdän sen luokse. Ja tuolla. Poimin vielä isomman. Juoksen. Tuolla, kauempana. Ja vielä.      Nousen ylös. En näe äitiä, enkä isää.   Tänä keväänä on ilmestynyt sattumalta kaksi romaania, jotka käsittelevät samaa aihetta: lapsuutta ja muokanneen uskonyhteisön jättämistä. Katja Kärjen upean Jumalan huoneen arvioin juur...

Katja Kärki: Jumalan huone Bazar 2019 462 sivua Lainattu kirjastosta      Aili ei tiedä kuinka kauan hän siinä istuu ja laulaa ohuella äänellä yksitoikkoista laulua, joka nousee jostain syvältä. Hän sulkee silmänsä ja tuntee, kuinka kaikki jumalanperkeleet tanssivat Vienon ruumiin ympärillä ja yö on sysimusta. Ne tulevat maasta, ne pienet olennot. Ne kaivautuvat läpi mullan ja roudan ja kaappaavat kynsillään tieltään juurakot, kivet ja maatuneet luut. Ne nousevat hänen syliinsä ja tuudittavat aamuyön usvaan, joka nousee kuin maito synnyttäjän rintoihin, jos joku olisi näkemässä. On Pohjois-Karjala, suku pohjoiskarjalaisen metsän siimeksessä, maaseutu, uskonto, aika ennen sotia, sotien jälkeen ja aika nyt 2000-luvulla. On suku, jonka jokainen jäsen rämpii kukin omassa tuskansuossaan oman aikansa läpi, etsii sisintä, syvintä olemusta kaikkivaltiaan edessä, kompuroi, vajoaa, kärsii, nousee, pakenee tai jää – tai ei nouse lainkaan. Erilaisia kohtalon piste...