Kadonneen tekstin metsästyksestä
Ei vielä yhtään solmua Viikon mittainen influenssa on lähes selätetty, ja viimein on voimia ylimääräiseenkin. Kun perheessä kaksi aikuista sairastaa yhtä aikaa, kysyy arjen pyöritys kekseliäisyyttä – tai ehkä sittenkin vain voimien mittelöä: kumpi on vähemmän sairas ja menee kauppaan ja hoitaa lapsen perustarpeet? Koko kevät on ollut tarpeeksi kiireinen, ja tätä arjessa kiirehtimistä on ollut lisäämässä omat kirjalliset ja non-kirjalliset harrastukset. Viime viikolla loppui tältä keväältä luovan kirjoittamisen proosakurssini, jota tämän lukuvuoden luotsasi ihanan herkkään tapaansa mielenkiintoinen runoilija–kirjailija Johanna Venho . Kurssitöitä viimetipassa tehdessäni olen pakostakin jälleen kerran joutunut pohtimaan kirjoittamisen problematiikkaa sieltä toiselta puolelta, koneen näppäimistön ääreltä, tekstintekijän näkökulmasta. Kirjoittaminen on suunnattoman vaikeaa. Kirjoittaminen on suunnattoman yksinäistä. Kirjoittaminen on suunnattoman turhauttavaa. Kaikki mit...