Aina joku kesken

Näin alkuvuodesta on aika katsoa edelliseen kirjavuoteen ja yrittää järjestää luettuja ja blogattuja kirjoja paremmuusjärjestykseen. Kotimaiset kirjabloggaajat ovat palkinneet jo vuodesta 2011 alkaen edellisenä vuonna ilmestyneet parhaimmat kirjat neljässä eri kategoriassa:  Blogistanian Finlandia  annetaan parhaalle Suomessa julkaistulle suomen-, ruotsin- tai saamenkieliselle kaunokirjalle.  Globalia -palkinto menee puolestaan käännetylle, alun perin ulkomailla ilmestyneelle kaunokirjalle.  Kuopus -palkinnon saa kotimainen lasten- tai nuortenkirja, ja neljäs kategoria on  Blogistanian Tieto . Se jaetaan parhaalle tietokirjalle, joka voi olla kotimainen tai käännetty. Äänestys perustuu tietysti joka bloggaajan omaan lukumakuun. Jokainen saa valita kolme ehdokasta per kategoria, tai äänestää voi vain osaan niistä. Kussakin kategoriassa eniten ääniä saanut teos palkitaan bloggareiden kunniakirjalla. Koska Blogistania ei ole kaupallinen tapahtuma ja toimii vapaaehtoisvoimin,

Marko Annala: Paasto LIKE 2018 285 sivua Lainattu kirjastosta       Riisa on ikonin suojavaippa. Metallinen suojakuori. Maalauksen peitto. Rikkomatta riisaa ei voi olla varma mitä sen alta paljastuu.    Minun on aika riisua riisani ja katsoa. Usko yhdistää ja usko toden totta erottaa. Sen mahti on valtava. Toisille usko on sisäinen voimavara, joka ruokkii arjessa jaksamista ja auttaa ylittämään matkalle sattuvat kuopat ja rotkotkin; toiset se pelastaa pahasta ja on viimeinen vastaus tuomion porteilla, ja joillekin usko voi olla parisuhteen laasti, jolla yhteinen jaettava muurataan. Kuten Matias Törmälle, Paasto -romaanin tutkijana työskentelevälle päähenkilölle, joka 10 vuoden vähittäisen hiipumisen jälkeen joutuu kohtaamaan hetken, jolloin hän ymmärtää, ettei Jumala kenties enää olekaan hänelle pelastus vaan kriisin aihio. Matias pelkää tämän tunnustamista puolisolleen Marikalle, jolle usko on merkittävä osa minuutta kuten se on heidän parisuhdettaan. Jos Matias e

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin Otava, 2018 447 sivua Omasta kirjahyllystä      Tästä kirjoittaminen tuntuu typerältä. Minulla ei ole oikeita sanoja. Ei ole ehjiä, hyviä, kokonaisesti mihinkään vastaavia lauseita, lauseita, jotka kuvaavat juuri ja ainoastaan sitä, mitä tapahtui ja mitä voi tapahtua, miten asiat voivatkin avautua, miten kaikki merkitsee ja vastaa kaikkeen, miten kiihko syntyy, mihin väliin se punoo merkillisiä seittejään ja millaisia tai miksi; ennen kaikkea ei ole vastausta kysymykseen miksi : miksi juuri tämä kirja? Tuntuu että pitäisi ehdottomasti sanoa jotakin, mitä tästä kirjasta ei ole vielä sanottu. Oikeastaan en ole edes lukenut mitään mitä kirjasta on sanottu, joten kaikki mitä sanoisin, olisi minulle itselleni uutta, ihmeellistä. Haluaisin kuitenkin tavoittaa jotakin valtavaa, lähes selittämätöntä, ikään kuin avata sisimpääni kuten Mia Kankimäki avaa omaansa, vastalahjaksi, ja päästää sinut joka tätä arviota lukee, sisälle oikei