Aina joku kesken

Minna Rytisalo: Lempi Gummerus, 2016 230 sivua Lainattu kirjastosta Kun esikoisteos tarttuu historialliseen ja kipeään aiheeseen, jonka raamit ovat jonkun todellisen ihmisen elämässä olleet varmasti totta, liikutaan sameilla vesillä. Siellä karikot vaanivat ja uimataito joutuu todella koetukselle. Fiktio, joka vain jäljittelee elämää ja perustuu monelta osin huijaamiseen, voi toisinaan kuitenkin tuntua todemmalta kuin jopa oma elämä. On aina rohkeutta kirjoittaa historiaa romaaniksi, koska jo pelkästään kirjoittaminen on rohkeutta. Minna Rytisalo , tuo äidinkielen opettaja Kuusamosta, ei ilmeisesti mene sieltä, missä aita on matalin, vaan kädet puuskassa – kuten kirjansa kansiliperissä – kauhoo päättäväisesti eteenpäin erinomaisella esikoisellaan.   Eteerisen kaunis lähihistoriaamme kertaava Lempi on juuri sitä kaikkea miltä tuo vaaleanvihreä kirja esineenäkin näyttää: Lempi on vahva, herkkä, hieno ja taiten hiottu romaani, jonka ei taatusti pitäisi jättää lukijaan...

Suvilahti 12.–14.8.2016 Tästä en kirjoita, koska kaikesta ei tarvitse. Näin ensin ajattelin. Aihe kun ei liity kirjallisuuteen tai kirjoittamiseen. Heti alussa annoin itselleni kuitenkin vapauden kirjoittaa mistä tahansa muustakin kulttuuriteemasta, sillä tekstiä on melkein kaikissa taidelajeissa. Muoto vain voi olla muutakin kuin kirjainten. Flow on täynnä tekstiä, muotoja ja tarinoita. Niin että puhutaan nyt vähän Suvilahden asfaltista ja viime viikonlopun ihmismassoista. Tänä vuonna Flow tuntui saavan poikkeuksellisen paljon kritiikkiä osakseen, semminkin kun aikaisemmin musafriikkien kokoontumisajot ovat keränneet vain kehuja (paitsi ei ehkä lähiseudun asukkailta). Miinus näkyy pitkälle, sitten kun tuo viiva viimein katuun piirretään. Flow’lle on nimittäin tapahtunut jotakin. Olen monivuotinen Flow-kävijä; noihin rapistuneisiin nurkkiin on liimautunut paljon pitkäaikaisen parisuhteenikin varjoja: olen ollut Flow’ssa aina ja vain yhden miehen kanssa, enkä ilman ...

Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet WSOY, 2016 178 sivua Lainattu kirjastosta Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat Gummerus, 2015 222 sivua Oma kirja Kaksi tämän kesän tai ehkä jopa vuoden hienointa kotimaista lukunautintoa tuli korkattua peräkkäin heinäkuisen lukumaratonin aikana. Näiden naiskirjailijoiden, Emma Puikkosen ja Selja Ahavan myötä hämmästelen jälleen sitä upeaa tarinankerrontaa, mitä 2000-luvun kotimainen kirjallisuus tuottaa. Kumpikaan romaaneista ei ole ehkä suuri ja merkittävä aikalaisromaani, mutta molempien hienovireinen ja älykäs kerrontatapa koskettaa, nostaa fiktion todemmaksi kuin tosielämä joskus; molemmissa romaanissa maistuu elämänkarheus, suola ja suru autenttisimmillaan. Sattumalta molemmat kirjat keskittyvät myös yhden ihmisen tarinan sijaan eri henkilöhahmojen näkökulmiin, jotka eivät ole kuitenkaan novellien tapaan toisistaan irti vaan nivoutuvat yhteen ja liittyvät toisiinsa. Unta vai todellisuutta? Puikkosen Eurooppala...