Tekstit

Uusin teksti

Viileyden ytimessä

Kuva
Petra Forstén: Kadonneet tytöt WSOY 2022 270 sivua Omasta kirjahyllystä        Muistan yhä, miten Ellen oli seissyt siinä edessäni rannalla vesirajassa, aivan kuin olisimme tehneet sopimuksen, ja hän olisi elävä mallini, olemassa ainoastaan ja vain sitä tarkoitusta varten.     Mutta kun hän sitten oli vaihtanut asentoa, jokin mikä oli vielä äsken ollut ei ollut enää ihan sama.     Kun asento muuttui, perspektiivi, rantakaistale Ellenin takana muuttui. Ja se jokin, joka oli vielä hetkeä aiemmin ollut, oli kadonnut. Onko heitä sittenkään? Mikä on totta? Missä kohden hämärtyvät totuus ja muistot; miten suuri on valhe, jos se on kertojalleen itselleen totta? Ja kuka uskoo omiin tarinoihinsa kaikkein eniten, millainen ihminen? Petra Forsténin vimmainen esikoisromaani Kadonneet tytöt etsii mittansa verran Samuel Beckettin klassisessa hengessä godot’aan, jotakin joka ei koskaan tule ja jota kenties ei ole olemassakaan. Pyörteinen romaani kertoo viidestä tytöstä tai viiden tytön jaka
Kuva
Sofia Rönnow Pessahin: Elämäni miehet Suomennos: Katriina Huttunen 232 sivua Johnny Kniga, 2021 Jenni Toivoniemi: Valtakausi 416 sivua Wsoy, 2022 Molemmat lainattu kirjastosta Kirjallinen hyppy ei aivan omimpaan: Luin ensin pari vuotta sitten Ruotsissa kohua herättäneen Sofia Rönnow Pessahin Elämäni miehet  ja sen perään Jenni Toivoniemen Valtakauden . Luin hyvin paljon seksistä, vapaasta elämästä, alkoholista, pakkomielteistä ja niiden cocktailissa nuoruuden kokemisesta. En pulikoinut aivan omissa lammikoissani, semminkin kun nuoruus (tahi opiskeluelämä, josta molemmat romaanin kertovat) on jo kasa haaleaksi haihtuneita anekdootteja ajasta, josta en ole varma, elinkö sen todella aikoinaan. Pessah herätti Ruotsissa kohua, koska nainen kirjoittaa seksistä ja päähenkilö Sonia numeroi miehet (ja pari naistakin), joiden kanssa harrastanut seksiä. Hän siis eliminoi kumppaneiltaan persoonallisuuden, runttaa heidät numeroiksi henkilökohtaiseen tunnustuslistaansa, jonka avulla Sonia yrittää

BLOGISTANIA-KIRJALLISUUSPALKINTO VUODEN 2021 PARHAILLE KIRJOILLE

Kuva
Joka vuosi kirjablogeja tai -tilejä pitävät kirjabloggarit ja kirjagrammaajat äänestävät edellisen vuoden parhaista, lukemistaan kirjoista.  Ääniä saa antaa 4 eri kategoriassa: Finlandia (kotimainen kauno), Globalia (käännösromaani), Kuopus (lasten- ja nuortenkirja) ja Tieto (kotimainen tai käännetty tietokirja). Äänestyksen ehtona on, että bloggarin/kirjagrammaajan on täytynyt kirjoittaa äänestämästään kirjasta arvio jollekin alustalleen. Itse en jokaisesta lukemastani ehdi kirjoittaa, valitsen vain joitakin, joten ääneni rajautuivat senkin vuoksi kuten rajautuivat. Sanomattakin on myös selvää, että taiteen asettaminen paremmuusjärjestykseen on kamalaa; jokainen vaikutuksen tehnyt teos on lukijalle omalla tavallaan merkittävä. Blogistania ei ole kaupallinen tapahtuma ja toimii vapaaehtoisvoimin. Voittajille ei siis ole jaossa ikävä kyllä riihikuivaa, mutta kirjailijat tai heidän edustajansa palkitaan kunniakirjoin ja kukkasin palkintotilaisuudessa, joka tänä vuonna järjestetään la 24

Pääsy Joel Haahtelan maailmaan: Jaakobin portaat

Kuva
Joel Haahtela: Jaakobin portaat Otava 2022 192 sivua Lainattu kirjastosta Ilmeisesti käy nyt niin, että blogin sijaan olen siirtynyt puhumaan kirjoista Instaan. Aikapula on siihen suurin syy; instapäivitykset rakentuvat puhelimen kanssa nopeammin (mikä ei kuitenkaan tarkoita huolimattomampaa lukemista ja arviota, joskin napakampaa).  Insta-tilini on kuitenkin yksityinen, joten jaan sinne kirjoittamani arvion myös tässä: Joel Haahtelan uusin Jaakobin portaat on ehkä vaikuttavinta Haahtelaa mitä olen lukenut. En ole löytänyt tietäni aikaisemmin Haahtela-klubiin, mutta tämän pienoisromaanin kaukainen maailma kelpasi kovin. Tapahtumat sijoittuvat Jerusalemin mystiseen kaupunkiin, jonka Haahtela polttavan auringon sijaan esittää lumisateen hiljentämäksi uneliaaksi paikaksi. En ole koskaan edes ajatellut, että Jerusalemissa voisi olla talvi kuten me sen tunnemme.  Veljeään Iljaa kaupungin eräästä mieliparantolasta noutamaan lähtenyt mies kadottaakin lopulta itsensä sateeseen ja mystisille

Turusen järjettömät asiat

Kuva
Saara Turunen: Järjettömiä asioita Tammi 2021 337 sivua Lainattu kirjastosta Saara Turunen katsoo lähelle ja tarkkaan. Hän nostaa arkipäiväiset tunne-elämän tapahtumat ja näennäisesti merkityksettömät asiat jalkojen tasalta katsottaviksi, kaunokirjallisiksi taideteoksiksi. Se miten hän sen tekee on erikoista ja ihmeellistä. Toisaalta hän on kuin Ossi Nyman esikoiteoksessaan Röyhkeys , toisaalta hän on kuin suomalaismausteinen Rachel Cusk . Turunen on intensiivinen kirjoittaja, joka antaa merkityksiä sinne missä niitä ei usein haluta nähdä: arjen vatulointiin, rakkauteen, tunteisiin, vaikeuteen tehdä valintoja, oman elämän vaatimattomaan elämiseen. Turusessa on jotakin perin melankolista, ja juuri se onnen reunamilla väijyvä surumielisyys saa minut nauttimaan hänen tavastaan kirjoittaa. Järjettömiä asioita maistuu tällä kertaa vähemmän helsinkiläisyydelle ja enemmän Espanjan auringolle, Barcelonan kivitalojen hohkaamiselle kuin Turusen aikaisemmat autofiktiiviset romaanit Rakkaudenhi

Kansallisteatteri, Miika Nousiaisen Pintaremontti, ensi-ilta 27.10.2021

Kuva
Kuva: Kansallisteatteri / Stefan Bremer Tämä postaus on mm. työkiireiden vuoksi todella myöhästynyt, mutta ajattelin joka tapauksessa suositella kaikille harmaan marraskuun keskellä rimpuileville teatterin ystäville todella toimivaa piristysruisketta! Sellaisen tarjoilee Kansallisteatterin Suuri näyttämö, jossa kirjailija Miika Nousiaisen Pintaremontti -romaani on Irene Ahon ohjaamana muokattu pastelliväriseksi ja eteerisen kauniiksi komediaksi. Enpä olisi uskonut, että sanat eteerinen ja komedia sopivat yhteen, mutta jotenkin tällä tavalla haluan Pintaremonttia kuvailla. En ole lukenut itse romaania. Itse asiassa luulin myös, että kirja kertoisi siitä, mihin nimi viittaa: jokin remppafarssi. Mutta kyseessä onkin parisuhdefarssi, kertomus siitä, miten sen oikean löytäminen on nykymaailmassa hankalaa, ja vaikka oikea olisikin löytynyt, parisuhteessa kahden ihmisen erilaisten toiveiden yhteensovittaminen vaatii vähintään vasaraa, sahaa ja iskuporaa. Kuva: Kansallisteatteri / St

Onnistuneet messut – kiitos!

Kuva
Helsingin kirjamessut Messukeskuksessa 28.-31.10.2021 Vaikka edellisessä messukirjoituksessani pohdinkin kirjamessujen merkitystä, kirkastuu katse aina, kun paras on ohi. Osallistuin tänä vuonna messuille kolmena päivänä; torstain lisäksi käväisin Pasilassa lauantaina, ja sunnuntaina vietinkin siellä ruhtinaalliset 6 tuntia. Vuoteen 2019 verrattuna väljyys oli uusi elementti, josta ei voinut olla viehättymättä. Esikoiset lavalla Sunnuntaina suuntasin messuille heti aamuksi kuuntelemaan haastattelun, jonka olen pyrkinyt joka messuvuosi sisällyttämään käyntiini. Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokkaat lavalla kiinnostaa aina, koska haluan säilyttää kosketuksen siihen, millaisia tekijöitä ja tekstejä nykykirjallisuudella on lukijalle tarjota. Koska luen pääosin kotimaista kirjallisuutta, pyrin pysymään ajan tasalla myös ilmestyneistä esikoisteoksista. Hesarin ehdokkaat onnistuvat yllättämään vuodesta toiseen. Koskaan ei ole 10 ehdokkaan joukossa ollut sellaista suoraa, et