Tekstit

Uusin teksti

Kansallisteatteri, Miika Nousiaisen Pintaremontti, ensi-ilta 27.10.2021

Kuva
Kuva: Kansallisteatteri / Stefan Bremer Tämä postaus on mm. työkiireiden vuoksi todella myöhästynyt, mutta ajattelin joka tapauksessa suositella kaikille harmaan marraskuun keskellä rimpuileville teatterin ystäville todella toimivaa piristysruisketta! Sellaisen tarjoilee Kansallisteatterin Suuri näyttämö, jossa kirjailija Miika Nousiaisen Pintaremontti -romaani on Irene Ahon ohjaamana muokattu pastelliväriseksi ja eteerisen kauniiksi komediaksi. Enpä olisi uskonut, että sanat eteerinen ja komedia sopivat yhteen, mutta jotenkin tällä tavalla haluan Pintaremonttia kuvailla. En ole lukenut itse romaania. Itse asiassa luulin myös, että kirja kertoisi siitä, mihin nimi viittaa: jokin remppafarssi. Mutta kyseessä onkin parisuhdefarssi, kertomus siitä, miten sen oikean löytäminen on nykymaailmassa hankalaa, ja vaikka oikea olisikin löytynyt, parisuhteessa kahden ihmisen erilaisten toiveiden yhteensovittaminen vaatii vähintään vasaraa, sahaa ja iskuporaa. Kuva: Kansallisteatteri / St

Onnistuneet messut – kiitos!

Kuva
Helsingin kirjamessut Messukeskuksessa 28.-31.10.2021 Vaikka edellisessä messukirjoituksessani pohdinkin kirjamessujen merkitystä, kirkastuu katse aina, kun paras on ohi. Osallistuin tänä vuonna messuille kolmena päivänä; torstain lisäksi käväisin Pasilassa lauantaina, ja sunnuntaina vietinkin siellä ruhtinaalliset 6 tuntia. Vuoteen 2019 verrattuna väljyys oli uusi elementti, josta ei voinut olla viehättymättä. Esikoiset lavalla Sunnuntaina suuntasin messuille heti aamuksi kuuntelemaan haastattelun, jonka olen pyrkinyt joka messuvuosi sisällyttämään käyntiini. Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokkaat lavalla kiinnostaa aina, koska haluan säilyttää kosketuksen siihen, millaisia tekijöitä ja tekstejä nykykirjallisuudella on lukijalle tarjota. Koska luen pääosin kotimaista kirjallisuutta, pyrin pysymään ajan tasalla myös ilmestyneistä esikoisteoksista. Hesarin ehdokkaat onnistuvat yllättämään vuodesta toiseen. Koskaan ei ole 10 ehdokkaan joukossa ollut sellaista suoraa, et

Genreseikkailu III: Sadun tuolla puolen

Kuva
Ruth Hogan: Queenie Malonen paratiisihotelli Suomennos: Susanna Tuomi-Giddings Bazar, 2021 349 sivua Lainattu kirjastosta Viime vuonna kokeilin seikkailla pari kertaa sellaisen kirjallisuuden parissa, jota en oikeastaan koskaan lue: nuorten tai YA-kirjallisuuden ja chick litin. Ns. feel good -romaanit, jotka useimmiten tuntuvat olevan brittiläistä tai amerikkalaista käännöskirjallisuutta, eivät taida myöskään olla minua varten, mutta pään tuulettaminen luutuneista kuvioita tekee toki hyvää kelle tahansa. Ruth Hoganin uutukainen Queenie Malonen paratiisihotelli houkutteli lukemaan kannellaan, joka on herkullinen värien ja muotojen sommitelma. Tällaiseen kirjaan tarttuu mielellään, sillä en ole lainkaan mustien ja synkkien kirjankansien ystävä. Romaani kertoo nelikymppisestä säästöliekillä eläneestä Tildasta, jonka lapsuus on ollut varsin kivulias ja erilainen. Isän kadottua oudosti kuvioista hänen äitinsä on laittanut Tildan kasvamaan toiselle paikkakunnalle sisäoppilaitoksee

Mietteitä lelukaupassa - Helsingin kirjamessut

Kuva
Helsingin kirjamessut Messukeskuksessa 28.-31.10.2021  Jossain vaiheessa kesää ajattelin, ettei tänä syksynä ole kirjamessusyksyä minulle. Pandemia oli tehnyt tehtävänsä; onnistunut kutistamaan minimiin halun osallistua massatapahtumiin. Eräästä syystä kokeilin kuitenkin Turun kirjamessujen perjantaipäivää, ja siitä se nälkä lähti. Turun messut eivät tuntuneet samalla tavalla huumaavilta kuin Helsingin, joten päätin, että rokotettuna uskallan sittenkin osallistua myös isommille messuille.  Mediassa on ollut tällä viikolla jonkin verran puhetta kirjamessuista tapahtumana ja niiden kulttuurikirjallisesta arvosta. Ovatko ne vain kustantamoiden somaan lahjapakettiin verhottu myyntikanava, jossa tärkeintä on kassakoneen kirkas kilinä, vai onko messuilla todella jokin kulttuurisesti merkittävä taso, se missä osallistutaan valitettavasti kaventuneeseen kirjallisuuskeskusteluun?  Tätä itse asiassa mietin joka vuosi, kun messuilla käyn. En oikeastaan käy niillä siksi, että jättäisin vuoden ka

Kiinnostaako Kirjamessut? Arvonta!

Kuva
  Tulevalla viikolla on jälleen - tai viimein - taas aika nauttia kirjoista ja kirjallisuudesta Helsingin messukeskuksessa! Koska viime vuonna Helsingin kirjamessut jäivät pandemian vuoksi väliin, moni odottaa tämän vuoden messuja entistäkin enemmän.  Neljän päivän ohjelma tuntuukin olevan pullistuttavan täynnä! Olen itse käynyt läpi vasta torstain tarjonnan, ja jo se tuntui jatkuvan loputtomiin. Olen menossa messuille ainakin torstaina sekä sunnuntaina, mutta saattaa olla, että kengät kääntyvät kohti Pasilaa lauantainakin. Hieman kuitenkin jännittää, millainen massa ihmisiä on messuilla vastassa ja miten turvavälien pitäminen ennen niin ruuhkaisilla messuilla edes onnistuu.  Mutta rokotettuna ja maskitettuna luotan arjen turvalliseen jatkumiseen. Kävin lyhyesti kuun alussa Turun kirjamessuilla, eikä siellä ainakaan perjantaina pitänyt stressata olosuhteista; ihmisiä ei ollut tungokseen asti. Sain Messukeskukselta mahdollisuuden arpoa kaksi pääsylippua kirjamessuille, joten jos sinua k

Kolme pientä kirjaa: Mitä en halua tietää

Kuva
Deborah Levy: Mitä en halua tietää Suomennos: Pauliina Vanhatalo S&S 2021 125 sivua Lainattu kirjastosta Aika moni lukija on ilahtunut, että kustantamo S&S tarjoaa lähes kulttimaineessa olevan kirjailija Deborah Levyn tuotantoa nyt suomeksi. Tähän asti on käännetty suomeksi omaelämäkerrallisen trilogian kaksi ensimmäistä osaa, joista Mitä en halua tietää on ensimmäinen ja keskittyy Levyn lapsuuteen Etelä-Afrikassa, missä kirjailija syntyi. Sarjan kolmas osa Real Estate ilmestyi Englannissa tänä keväänä, joten Pauliina Vanhatalon suomennos on saatavilla toivon mukaan pian meilläkin. Kuuntelin aikoinaan toisen osan The Cost of Livingin ( Elämisen hinta ) englanniksi, kun se oli vielä äänikirjana saatavilla (jostain syystä Penguin Books veti Levyn kirjojen äänikirjaoikeudet pois markkinoilta). Kokemus oli mieleenpainuva, eikä vähiten loistavan lukijan, näyttelijä Juliet Stevensonin ansiosta. Kakkososa on tästä syystä minulle merkittävämpi kuin tämä ensimmäinen, joka vali

Erään Helenan elämä

Kuva
Helmi Kekkonen: Tämän naisen elämä Siltala, 2021 209 sivua Omasta kirjahyllystä   On niin paljon sellaista mitä en uskalla edes ajatella, ovia joita en osaa avata vaikka haluaisin, mutta olen silti salaa haaveillut, että minulla olisi maailmalle jotain annettavaa. Että osaisin kertoa sotkuisesta surustani, muistoista jotka ovat yhtä aikaa musertavia ja kauniita, tauoista lauseiden välissä, tummista kohoumista vuosien reunoilla. Olen haaveillut, ettei minulla olisi mitään muuta vaihtoehtoa kuin kertoa siitä kaikesta. (s. 100) Olen taipuvainen kaipaamaan romaaneissa eniten surua ja kaihoa. Se on siksikin kummallista, koska arvioisin ettei minua yleisesti pidetä mitenkään surumielisenä tai vakavana ihmisenä. Mieleni on siitä huolimatta sisältä kovin tumma. Minusta elämä on kaikkinensa kovin hankalaa ja aiheuttaa paljon surua. Mieluiten käsittelen näitä teemoja kirjallisuuden kautta, en niinkään puhu niistä. Se lienee myös syy, miksi haluan itsekin kirjoittaa. Tähän kaipuuseen on Hel