Aina joku kesken

Täällä on tilaa, täällä näkee, kuulee ja voi hengittää! Eilen 26.10. startanneet kirjamessut Pasilassa olivat ensi kertaa TORSTAIvisiitin tehneelle kävijälle ilahduttava kokemus. En ole koskaan ennen töiden takia päässyt irtautumaan arkena messuille, mutta tänä vuonna yrittäjän kalenteri jousti niin, että kokeilin aloittaa kirjastelun heti messujen ensimmäisenä päivänä. Näennäinen väen vähyys (jos verrataan lauantaibuumiin) ei ehkä messujärjestäjiä ilahduta yhtä paljon kuin minua, mutta hengittämisen kokemus on kultaakin kalliimpaa monivuotiselle messukävijälle. Pääsi lähelle kirjapöytiä, aisti kauniit sermit ja seinät paremmin, istumapaikka löytyi tarvittaessa ja myös tuttuihin törmääminen oli helpompaa kuin viikonloppuisin. Tarkoitus oli käydä kuuntelemassa muutamaa haastattelua, mutta kun törmää nauraviin, tuttuihin kasvoihin, tuntuu hetken tärkeämmältä olla läsnä siinä hetkessä niiden ihmisten kanssa kuin kuunnella keskusteluja, joissa on itse ulkopuolinen kuuntelija. Ei s...

Laura Lehtola: Takapenkki  Otava, 2017 270 sivua Voitettu Otavan FB-arvonnasta Aurinkotuolissa lojuessa voi joutua sadettajan kynsiin... Mikä yhdistää parikymppistä nuorta miestä, joka on syrjäytymisvaarassa, 17-vuotiaana raskaaksi tulevaa lukiolaistyttöä ja keski-ikäistä työkkärituulaa, joka on tasaisesti naimisissa tasaisen Topinsa kanssa? Heistä kukaan ei ole taatusti kirja- tai leffakankaan sankarihahmo, vaan pikemminkin jokainen on naurettavuuksilla tökitty stereotypia. Tiedättehän te ne keski-ikäiset tädit, joiden eväsleipien välissä on tuttavallista juustoa ja kurkkua ja jotka leikkaavat hiuksensa kätevään paplarikampaukseen? Ja ne huolimattomat, yksinkertaiset teinitytöt, jotka eivät osaa pitää tavaraansa piilossa tai hurvitellessa huolehtia asianmukaisesta ehkäisystä? Entä sitten syrjäytyvät luuseripojat, joita ei kiinnosta mikään eikä ainakaan työ, koska siinä pitää vastineeksi suorittaa? Nyt näitä antisankareita yhdistää ainakin Laura Lehtolan Tak...

Laura Lehtola: Pelkääjän paikalla Otava, 2015 238 sivua Omasta kirjahyllystä Millainen on hyvä romaani? Minusta yksinkertainen vastaus tähän hankalaan kysymykseen olisi tämä: Sellainen joka kulkee ärsyttämättä ja hankaamatta, päästää sisään ja saa uskomaan ihan kaiken sisältään. Laura Lehtolan viimevuotinen esikoinen, Helsingin Sanomien kirjapalkintoehdokkaanakin ollut  Pelkääjän paikalla on juuri tällainen. Jos kirjan lukee ikävässä flunssassa varsin väsyneenä eikä silti malta laskea kädestään, voi minun puolestani sanoa, että kirjailijan intentio on täyttynyt. Kirja on onnistunut siinä ikivaikeassa tehtävässä, että se kuljettaa lukijan mukanaan muualle. Onnittelut, Laura! Lehtolan esikoinen on tarttunut surulliseen aiheeseen legendaarisen Love Storyn hengessä: keskiössä ovat syöpään kuoleva nuori nainen ja rakastunut nuori pari. Mutta unohtakaa O’Neal ja harmaan romanttinen Central Park – tämä rakkaustarina maistuu aidolle Suomi-sairaskertomukselle. Aviomie...