Murheellisia lauluja
Satu Vasantola: En palaa takaisin koskaan, luulen Tammi 2018 377 sivua Omasta kirjahyllystä Siinä sairaalasängyssä maatessaan Martta ei yhtäkkiä muistanut, minkä vuoden jouluista oli kyse. Joskus 1950-luvulla se kumminkin oli, vuosikymmenen alkupuolella varmaan. Kaikki lapset olivat jo syntyneet, kävelivätkin, mutta sellainen muistikuva Martalla oli, että Marja-Terttu olisi ollut vielä vaipoissa. Olikin, koska Martta oli käynyt aatonaattona saunalla sideharsopyykillä. Vaikka ei kai sillä papille puhuessa niin väliä ollut, minä vuonna se oli tapahtunut. Vääryydestä siinä oli kyse, synnistä, joka olisi ehkä hyvä tunnustaa pois nyt kun vielä oli aikaa. Vaikka Martta tiesi, että tekisi samat valinnat yhä, hiipisi vesiämpärin ja puukon kanssa samoille paikoille, jos joutuisi elämään tuon joulun uudestaan. (s. 331) Yksi lukemisen riemuista on nauttia kirjailijan hallitusta kyvystä tuottaa useiden henkilöhahmojen kokoisia kertomuksia, rinnakkais...