Lukemista joululahjaksi eli kirjabloggareiden joulukalenterin 10. luukku


Kirjabloggareiden perinteinen joulukalenteri avaa 24 erilaista kirja- ja jouluaiheista luukkua. Eilinen sunnuntainen eli yhdeksäs luukku oli Kirjamies Eskon käsialaa ja löytyy tästä linkistä. Huomisen luukulla houstaa Kirjaluotsi Tiina.

Käärisitkö mielelläsi läheisten joulupaketteihin jotakin kovankantista luettavaa mutta et oikein keksi mistä päästä valita, kun kirjavalikoimaa tuntuu olevan riittämiin? Haluaisit vaihtelua kotimaisiin siellä täällä kohuttuihin tommikinnusiin ja katjakettuihin? Aina ei todellakaan tarvitse ostaa niitä kirjoja, joita kirjakaupat ja kustantamot nostavat muutenkin framille. Suomessa ilmestyy vuosittain älytön määrä erinomaista kaunokirjallisuutta, lyriikkaa ja tietokirjoja, että julkaisujen seuraaminen käy joskus lähes työstä. Kaikki kaunottaret kun eivät jostain syystä pääse palkintopalleille, vaikka syytä olisi.

Tässä sinulle muutama kirjallinen joululahjavinkki loistavista vaihtoehtokirjosta ja pieni viittaus siitä, kelle kirja saattaisi sopia:

Johanna Elomaa: Kaipuun väri on sininen (Kosmos 2018)

Johanna Elomaan toinen, Intiaan sijoittuva teos on romaani väreistä ja rakkauden kaipuusta. Malesiassa romaaniaan kirjoittamassa ollut nainen tapaa lentokoneessa intialaisen miehen, jonka kanssa viettää 9 unohtumatonta tuntia. Jotakin merkittävää syttyy molemmin puolin, ja minäkertoja haluaa palata miehen luo, mutta kaikki ei menekään toivotulla tavalla. Edessä on seikkailu maassa, joka hehkuu oranssin, vaaleanpunaisen ja sinisen sävyjä. Parhaimmillaan tarina on kuin jännitysseikkailu ja herkimmillään surullisen kaunis kertomus menettämisestä ja etsimisen merkityksestä. Elomaan kieli on voimakasta ja herkkää yhtä aikaa; kirjan kieli soljuu kuin lempeä virta. Intia kuvataan rehellisen aidon oloisesti ja siinä varsin upeasti.

Kenelle: Kaikille rakkausromaanien ystäville. Luvassa ei millään tavoin perinteinen höttötarina vaan syvä ja viisas kertomus onnen etsimisestä.

Mia Franck: Pommipuutarha (Teos & Förlaget 2018)

Laadukas, raadollinen mutta siinä tyylikkään aukkoinen kertomus sotalapsi Lissusta, joka lähetetään vuonna 1942 Töölöstä Ruotsiin turvaan smoolantilaiseen pappilaan. Franckin romaani ei säästä lukijaansa vaan puhuu taiten lapsen kaipuusta, peloista ja ystävyyden vaikutuksesta mutta jättää tyylikkäästi sanomatta sen karseimman ääneen. Suomenruotsalaisen Franckin huippuromaani on jäänyt aivan liian pienelle huomiolle ainakin suomenkielisen uutuuskirjallisuuden keskellä.

Kenelle: Ystävälle, joka kestää kirjoissa vaikeitakin asioita ja joka pitää lapsen näkökulmasta kerrotuista tarinallisista romaaneista. Kaikille heille, joiden vanhemmat tai isovanhemmat ovat olleet sotalapsia.

Antti Hurskainen: Suru ei toimi (Siltala 2018)

Esseekokoelma vähän kaikesta populaarikulttuurin nykyajassa. Hurskainen (s. 1986) liikkuu kiinnostavasti kentällä, jonka varsinkin alle 4-kymppiset kaupunkilaiset tunnistavat, ja hän pistää heittämällä likoon myös esseeminänsä. Aiheet liittyvät usein rock- ja pop-musiikkiin kuin kirjallisuuteenkin (tai taiteeseen ylipäätään), mutta sivalletaan esseekokoelmassa myös alkoholinkäyttöä, unettomuutta ja epäilyttäviä kirjaliisuuskriitikoita. Hurskaisen tapa kirjoittaa kutsuu haukkaamaan aina vain lisää, ja tällaisia ajassa seilaavia teräviä esseekokoelmia on suorastaan mahtava lukea.

Kenelle: Kulttuurien ja jytämusiikin suurkuluttajalle, uteliaalle, kirjallisuuden ympyröistä kiinnostuneelle tiedonjanoiselle. Lukijan sukupuolella ei – ihanaa – niin mitään väliä!

Katja Lahti: Lasitehdas (S&S 2018)

Moninäkökulmainen tarina siitä, millaista on, kun kahden erilaisen perheen taustat kohtaavat. Tavallisen työläisperheen kasvatti Juha tapaa suomenruotsalaisen Lotan. Nuorten liitto on sysäyksenä Lasitehtaan eri perheenjäsenten tarinoille. Romaani kysyy, millainen luokkahyppy on oikeastaan mahdollista ja millaisia seurauksia edellisen sukupolven valinnoilla on seuraavalle polvelle.

Kenelle: Sukutarinoiden parissa viihtyvälle lukijalle, jota kiinnostaa ihmiskohtalot ja perhesuhteet. Hyvin rakennetun tarinan ystävälle.


Erkka Mykkänen: Something not good (Wsoy 2018)

Veikolla on kaikki ihan hyvin. Helppo ja sympaattinen romaani modernista Veikosta, joka on yleisen määritelmän mukaan aikuinen mutta ei oikein koe olevansa. Veikkokin etsii rakkautta, mutta Mykkänen ei sorru makean tahmaisiin lauseisiin vaan kirjoittaa kuin… no mies. Veikko on sivarina töissä kirjastossa, ajautuu runoyhdistykseen ja pakkaa kaverinsa kanssa laukun ja suuntaa reppureissuun Aasiaan. Helpolla tarkoitan sitä, että tämän pienen romaanin hotkaisee nopeasti, se maistuu mukavasti eikä jätä ikävää jälkimakua. Ja koska romaanin sisällä lähdetään maailmalle, modernissa romaanissa keskustellaan tietysti osin myös in English!

Kenelle: Parasta on se, ettei tällaisia romaaneja miespuoliset kirjailijat Suomessa juurikaan tee, joten kirja sopii myös ennakkoluuloisen (nuoren) jätkän pakettiin. Ja naisille. Ei ehkä aivan senioreille.

Terhi Tarkiainen: Pure mua (Tammi 2018)

Esikoiskirjailija Tarkiaisen erilainen vampyyritarina, joka iskee huumorihampaat niskaan ja hykerryttää. Kolmikymppinen Anna saa vanhemmiltaan synttärilahjaksi Vladin, upean vampyyrimiehen. Humoristisen asetelman alla sykkii kuitenkin pohtiva ja vakava sydän, joka kysyy mitä kaikkea toiselle voikaan tehdä. Tarina sijoittuu Suomeen ja lienee genressään ensimmäinen sellainen tällä kamaralla.

Kenelle: Fantasiakirjafriikille, joka tykkää myös nauraa. Hyvä ennakkoluulojen testaaja myös vakavamieliselle lukijalle, joka ei niitä tavallisia verenimijätarinoita yhtään jaksaisi.

Henriikka Tavi: Tellervo (Teos 2018)

Chick lit -genre ei ole enää entisensä, kun runoilija Henriikka Tavi julkaisi tämän ensimmäisen romaaninsa. Hulvaton ja ihanalla tavalla outo satiiri rakkauden löytämisestä Tinder-aikakaudella. Kutkuttavasti kirjoitettu, omaperäinen romaani, joka nappaa ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Tavi ei säästä lukijaansa ja tekee sen hervottomasti.  

Kenelle: Ehdottomasti monivivahteisen huumorin ymmärtäjälle, joka tykkää, että kevyen tulee olla painavaa. Ei tosikoille mutta ehkä varsinkin juuri heille, jotka lukevat yleensä vain heppoisia chick littejä.



Noora Vallinkoski: Perno Mega City (Atena 2018)

Nyt loppuu ylistävät adjektiivit kesken. Raa’an todellinen sukupolviromaani 90-luvun lähiöelämästä. Perno sijaitsee Turussa ja Vallinkosken kertomus perustuu kirjailijan omaan nuoruuteen. Romaani aiheutti jopa pienen kohun ilmestyttyään, sillä muutama Vallinkosken aikalainen Pernosta oli tunnistavinaan kirjasta itsensä ja teki siksi rikosilmoituksen yksityisasioidensa levittelystä. Ensipainos vedettiin hyllyistä ja kirjaan muutettiin joitakin henkilöhahmojen nimiä. Vallinkosken lähiöromaani on upeaa kieltä, osuvaa havainnointia vähäosaisempien arjesta, kivuliasta lapsuuden- ja nuoruudenkuvausta mutta kaunokirjallisesti niin hehkuvaa kieltä, että romaani lähes nielee lukijansa. Ei toiveikas ja kaiken anteeksiantava romaani, mutta juuri siksi vaikuttava, ihokarvat nostattava kokemus. Tämän esikoiskirjailijan jatkokirjoittelua kannattaa seurata.

Kenelle: Ainakin lähiökerrostalossa nuoruutensa viettäneelle ystävälle, joka kestää kirjoissa isoja asioita ja haluaa lukea kirjoja aistit auki. Kaikille, jotka nauttivat hienon kielen ja inhan arkirealismin toimivasta kombosta.

Rachel Cusk: Ääriviivat (S&S 2018, suomennos: Kaisa Kattelus) 

Tämä yksi käännöskirja on pakko lisätä vielä tähän joukkoon, sillä luen sitä juuri nyt itse. Ääriviivat on kertomus englantilaisesta kirjailijasta, joka lähtee helteiseen Ateenaan vetämään kirjoituskurssia. Minäkertoja piirtää lukijalle kohtaamiaan ihmisiä ja näiden elämänkohtaloita, tutkiskelee ihmistä ja ihmisyyttä heidän kauttaan. Omaelämäkerrallista materiaalia hyödyntävä romaani on myös hienostunut käännös ja pelkkää lukemisen nautintoa.

Kenelle: Kirjallisuuden suurnautiskelijalle, itse kirjoittamista harrastavalle, sanojen tarkkailijalle ja ihmiskohtaloiden rakastajalle. Ystävälle, joka ei kaipaa hyvään kirjaan alun ja lopun sulkemaa juonellista tarinaa.


******

Nyt siis rohkeasti kädet syvemmälle kirjalaareihin ja pakkaa pakettiin hyvän mielen ohella erilaista kirjallisuutta, jolla on laatutakuu. Bestsellereissä ei siis mitään vikaa, mutta kotimainen kirjallisuus on sen verran moninaista, että joululahjan suhteen kannattaa avartaa katsetta. Kutkuttavaa joulua kaikille lukumielisille! 

Huomenna valoa joulukalenterin seuraavassa luukussa luo siis Kirjaluotsi.

Kommentit

  1. Pure mua oli tosi virkistävän uudenlainen vampyyrikirja - tykkäsin tosi paljon :-) Tuo Rachel Cusk puolestaan pitää varmaan lukea, jotenkin houkuttaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että oot lukenut Tarkiaista! Ootko jo arvioinut sen tai aiotko? Satun tietämään, että kirjailija odottaisi innolla arvioita lapsosestaan.
      Cusk on kyllä ihana - varsin hyvä kokemus, jos tuntee kaipuuta Ateenan helteisiin, sillä kirja on kuin siellä kaupungissa olisi itsekin.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit