Lukumaraton 2016 ja lopputulos (päivitetty)

Ensimmäistä kertaa optimistina ja touhukkaan, tulevan koululaisen äitinä yritän olla mukana lukemassa 24 tuntia putkeen monen kirjabloggarin ja himolukijan tapaan. Tänään on Blogistaninan virallinen lukumaratonipäivä.

Saavuimme aamupäivästä kotiin Hämeestä, ja pakollisen pyykkäysrundin startattuani ja kassien purkamisen jälkeen keitin kahvit ja avasin koneen. Tästä aloitetaan, ja alla olevia kirjoja olisi tarkoitus yrittää selättää. Ihana Kauko on odottanut jo kauan lukuvuoroaan, ja Seljan ostin alesta juuri tätä päivää varten. En malttanut olla kokeilematta sitä jo. Voi ei – teksti sopii niin, on niin minua, joten Taivaalta tippuvista asioista on helppo aloittaa. Paul Nykistä tuli mukaan pinoon hetken mielijohteesta; en ole yhtään varma, onko herra minulle sopivaa seuraa.


Lukumaratonissani on useita haasteita: 6-vuotias lupasi olla mukana apulaislukijana ja on odottanut tätä sunnuntaita, mutta tosipaikan tullen kaikki muu kotona onkin mielenkiintoisempaa (kuten yksin kukille puhuminen takapihalla juuri nyt!). Ei kuulemma aiokaan startata äitin kanssa. Mieli tosin saattaa muuttua vielä parikin kertaa.

Toinen haaste on armas puoliso, joka ei samaistu harrastukseeni, semminkin kun kotiintultuani (olimme muutaman päivän eri maisemissa) tapasin hänet ikkunoiden pesupuuhissa enkä ikuista typeryyttäni tajunnut ylistää touhua vaan tökeröön tapaani huomautin seiniin ja karmeihin jääneistä likatahroista. Olen niin vanha koira, enkä ikinä opi! Räyh!

Kolmas haaste on futis, jonka finaalin klo 21 hieman kuin unohdin. Matsi katsotaan meillä, ja vaikken pallopelin fani itse olekaan, on se kuitenkin kaikista joukkuepeleistä mielestäni jaloin (ja kyllä, pelaajatkin silmään sopivat!). Ja kun puoliso ymmärtää enemmän nahkakuulan perään kuin proosan, saatan yhdeksältä jakaa sohvan hänen ja tyttären kanssa ja jännittää mukana. Voihan sitä samalla lukea, voihan?

Kaikille lukijoille ja maratoonareille tarinallista vuorokautta!

***

Ma 11.7. klo 12.50:

Ensimmäinen maratonini on nyt ohi. Kaikkia pinon kirjoja en tietenkään ehtinyt enkä edes avannut, sillä kaksi ensimmäistä olivat suorastaan täydellinen valinta. Ensimmäisen ihanuuden jälkeen oli pakko pitää sulatustauko, ja luimmekin lapsen kanssa yhdessä tirskuen Tatua ja Patua (Tatu ja Patu, syömään!). Onneksi. Kirjan aiheuttama hillitön hihityskohtaus oli tarpeen. 

En koskaan pysty siirtymään tuosta vain seuraavaan kirjaan, vaan yleensä pidän kuluvan päivän mittaisen tauon; on vähintäänkin pakko nukkua yön yli, ennen kuin siirryn uuteen lukuun. Selja Ahavan Taivaalta tippuvat asiat oli sen verran harras ja hieno kirja, että olisin vellonut sen tunnelmissa vielä hetken. Siitä huomasinkin, ettei lukumaraton ole ihan minun juttuni. Kirjojen omaksuminen ja niiden mieleen jättämän maailman pureskelu vaatii aikansa. Siksi on pieni rikos hypähtää seuraavaan kirjaan, sillä vaikuttavan elokuvankaan jälkeen en kernaasti katso vähään aikaan mitään toista.

Tatun ja Patun välimutustelun jälkeen siirryin Emma Puikkosen Eurooppalaisiin uniin, sillä se on kirjastolaina ja haluan palauttaa sen ennen loppuviikosta seuraavaa lomamatkaa. Kauko on ikioma, joten Poika Mancini lähtee mukaani Joonianmeren auringon alle katselemaan juuri kuoriutuneita kilpikonnia.

Tukilukijani, tuleva koululainen, päätti sittenkin aloitella maratonia kanssani ja luki itse Aku Ankan taskukirjaa (joihin on tänä kesänä kovin ihastunut) Kultakylpy 16 sivua – nätti suoritus 6-vuotiaalta, joka lukee tekstattua tekstiä hartaasti, välillä huulien käydessä mukana ja kommentoidessa äidille ääneen sivunumeroa, jolla jo on.

Oma suoritukseni Tatuineen ja Patuineen (minä luin, lapsi kuunteli) on siis 442 sivua. Tähän vielä apulukijan 16 sivua, ja yhteinen tuloksemme on 458 sivua. Onnittelen itseäni, että melko rikkonaisten 24 tunnin aikana päädyin edes tähän tilanteeseen. Ensi kerralla – mikäli mukana olen – säädän niin, että muu perhe on toisaalla ja kaapit on täytetty helpoilla herkuilla enkä vaihda loman asemapaikkaa kyseisenä päivänä niin, että jotain pyykkejäkin täytyy pestä useampi koneellinen. Futista voi tulla, koska tajusin fiksuna tyttönä nopeasti, etteihän sitä ole mikään pakko katsoa!

Luetut maratonsivut olivat siis:

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat, Gummerus 2015
Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet, WSOY 2016
Havukainen & Toivonen: Tatu ja Patu, syömään!, Otava 2014


Seljasta ja Emmasta on puhuttava vielä erikseen. Kaksi todella upeaa romaania, joiden muoto oli sattumalta samankaltainen, ja kirjat näin ikään kuin loksahtivat lomittain.

PS. Kuka tietää, mikä on Bumbeliini I ja Bumbeliini II?

Kommentit

  1. Totta kai voi lukea aina ja milloin vain... Ehkä mies voi tökätä ystävällisesti olkapäähän jos tulee tiukka tilanne matsissa :-) Tosin peliä seuraamalla ehkä saat hieman paikattua tuota ikkunanpesuepisodia (tutuntuntuinen tilanne meilläkin ja just niin päin, että mä en tajua sanoa nätisti...). Jännittävää matsia ja hyviä kirjoja toivotellen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suoritettu on, oma piei urakkani. Matsista katsoin vain lopun, sen tärkeimmän! :-D

      Poista
  2. Heh :) Toivottavasti lukumaraton etenee mukavasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, hitaasti hämäläiseltä mutta kuitenkin! :-)

      Poista
  3. Eurooppalaiset unet - kesäni yksi kovista lukukokoemuksista.

    Ja entä futis - minä katsoin ja luin... Ja sen seurauksena saat haasteen: tule mukaan ELÄKÖÖN ESSEE -ketjuun! https://tuijata.wordpress.com/2016/07/11/essee-haastevastaus-tommi-melender-onnellisuudesta/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puikkonen vaikutti todella - aivan ihana kirja!! Haasteet ja minä on kovin huono yhdistelmä, mutta kiitos! Tämä lienee sama, jonka sain jo Ompulta. Juu ei, en ole vielä ehtinyt... :-D

      Poista
  4. Moi! Olipa kiva kuulla sun matatontunnelmista. Ja ihana oli muistaa Taivaalta tippuvat asiat -kirjan lukupiiristä... Mulla käy usein samoin kirjan loppuessa: haluan jäädä tunnelmoimaan, ja uuden kirjan aloittaminen voi olla vaikeaa. Nyt maratonilla luinkin pääasiassa keskeneräisiä, ja lastenkirjallisuus (Poika ja mekko, suosittelen!) kevensi kivasti. Palailen toistekin lukemaan sun mietteitä kirjoista! T. Meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Meri, uusi kirja on aina riski hyvän kirjan jälkeen. Olen sellainen hitailija ja omatahtinen, että tykkään mieluummin aloittaa uuden kirjan sitten kun passaa; siksi tämä maratonin tuntiuhka vähän ahdisti. :-)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit