Kirjakauppiaana Skotlannissa

Shaun Bythell: Elämäni kirjakauppiaana
Suomennos: Jaana Kapari-Jatta
Kirjapaja 2019
340 sivua
Lainattu kirjastosta

Oikealla näkyvä H niin kuin haukka mainittu kirjassa!

Suomalaisesta näkökulmasta katsottuna on outoa ajatella, että jossakin pienessä kylässä joku pystyy pitämään pystyssä kirjakauppaa, jossa myydään uusia kirjoja mutta ennen kaikkea vanhoja ja käytettyjä. Vaikka talvikaudet kenties kitkutellaan, kesä ja verkkokauppamyynti tuovat sen verran asiakkaita ja rahaa kassaan, että pystyssä pysyminen on mahdollista.

Sysmässä on ollut 20-luvulta asti yksityinen kirjakauppa, punaisessa puutalossa se ”Suomen kaunein kirjakauppa”. Itse olen kaupan nähnyt ikävä kyllä vain suljettuna ulkoapäin mutta kuullut, että se on varsin sympaattinen ja ihana – ja harvinainen. Tai oli. Puskaradio nimittäin kertoo, että vuoden alussa Sysmän kirjakauppa joutui sulkemaan ovensa sekin. Mennyt maailma kuolee ja kutistuu: kaupankäynti on jatkuvassa hakkuutilassa; kirves heiluu ja kaataa.

Skotlannissa – Galloway Forest Park -luonnonpuiston alapuolella lounaisrannikolla – on pikkukylä nimeltään Wigtown (asukkaita alle tuhat!), ja siellä sijaitsee kohta jo legendaariseksi muodostunut kirjakauppa, ytimekkäästi The Book Shop. Vuonna 2001 nuorehko mies Shaun Bythell ostin sen edelliseltä omistajalta ja jatkoi suojellussa kivitalossa porskuttelevan kaupan toimintaa. Menestys on ilmeisesti vuosien aikana tuottanut tulosta, ja The Book Shopista on kasvamassa käsite – eikä vähiten kaupan omalaatuisen omistajan vuoksi.

Kirjakauppias Bythell rupesi pitämään muutama vuosi sitten päiväkirjaa työpäivistään, ja näistä mainioista havainnoista syntyi lopulta päiväkirjaromaani The Diary of a Bookseller, joka on ehditty kääntää jo lukuisille eri kielille (mm. ruotsi, suomi, ranska, venäjä, puola, ukraina jne.). Kirja on ollut menestys, eikä ihme. Oletko aina halunnut tietää, millaista arki on täyteen ahdetussa antikvariaatissa, jonka asiakkaat ovat pakostakin omalaatuisia eksentrikkoja, lukunörttejä ja kaikenlaistenasioidentutkijoita?

Bythellin arki on sekoitus High Fidelityn levykauppaa ja…. no oikeastaan siis koko High Fidelity siirrettynä kirjakauppamuottiin. Asiakkaat ja työntekijät ovat yhtä outoja kuin tuossa levykaupassa, ja omistajan asenne alennusta kärkkyviä, tietämättömiä ja nulikkaisia asiakkaita kohtaan on kuten Jack Blackin tai John Cusackin näyttelemien herkullisten hahmojen: jos olet tyhmä ja epäkohtelias, et saa myöskään palvelua. Kun on oman itsensä pomo, on valta valita asiakkaansa, vaikka bisnestä pyörittäisikin tuhannen asukkaan pikkukylässä jossain Skotlannin unohdetussa kulmassa.

Elämäni kirjakauppiaana sätkii juuri Bythellin kuivan ja lakonisen toteavan päiväkirjatyylin varassa. Hän keskittyy kirjassa ruotimaan asiakkaitaan ja heidän käyttäytymistään, ruoskii mm. kirjakauppaan tunneiksi tulevia ”asiakkaita”, jotka kuitenkin poistuvat hyllyt sotkettuaan ja ilmaiseksi kirjoja luettuaan mitään ostamatta. Bythell kertoo myös, millaista kauppiaan tylsä arki on, kun osa hänen työstään on vanhojen kirjavarastojen ostamista suoraan niistä eroon haluavilta ja kirjojen listaamista verkkomyyntiin jättiyritys Amazonin lonkeroihin. Antikvariaatti ei tule toimeen ilman online-myyntiä, ja tällaisessa paras ja huonoin vaihtoehto on listautua kyseisen suuryrityksen armoille. Amazon polkee hintoja mutta toisaalta mahdollistaa myös harvinaisten vanhojen kirjojen myynnin Skotlannista vaikkapa Japaniin kiinnostuneelle asiakkaalle. Bythell raportoi myös avoimesti varsin oudoilta vaikuttavista työntekijöistään, joiden tyyli niin alaisena kuin asiakaspalvelijana ei ole välttämättä maailmanluokan kärkeä. Huumori ei selitä itseään, vaan lukijan tehtäväksi jää tulkita Bythelliä miten haluaa.

Yli 300 sivua selontekoa yhden vuoden jokaisesta päivästä, kun The Book Shop on avoinna, käy jossakin vaiheessa toisteiseksi lukea, mutta kirjan suola on kuitenkin asiakkaat, joiden joukkoon kuuluu niin vakioasiakkaita kuin harhailevia turisteja ja todellisia kirjafriikkejä. Hämmentävintä ovat epäkohteliaat ja itsekeskeiset asiakkaat, joita kohtaan Bythell ei tunne sääliä. Jos asiakas esimerkiksi käy tutustumassa kirjakaupassa johonkin erikoisalan kirjaan mutta ei osta sitä vaan soittaa jonkin ajan kuluttua kauppaan ja kysyy unohtamansa teoksen titteliä ja kirjoittajaa, ei kauppias sitä suostu kertomaan. Hän nimittäin aavistaa, ettei asiakas ole häneltä kirjaa ostamassa vaan aikoo tilata sen netistä edullisempaan hintaan. Myös käytettyjen kirjojen hinnoista tinkaavat asiakkaat aiheuttavat ihmetystä: todellakinko 6 puntaa maksava käytetty kirja voi olla jollekin liian kallis, semminkin kun kirjaa ei esimerkiksi ole siihen asti löytynyt muualta?

Ihmiset yksinkertaisesti ovat kummallisia, riippumatta siitä missä päin maailmaa ollaan. Heiltä tuntuu puuttuvan niin käytöstapoja kuin järkeäkin. Toki Bythellin näkökulma on kovin yksipuolinen ja kenties tarkoituksellisen sarkastinenkin. Kohteliaissa asiakkaissa ei tietysti ole mitään napsittavaa päiväkirjan sivuille.

KESKIVIIKKO, 8. LOKAKUUTA

Online-tilauksia: 6
Kirjoja löytyi: 4

Juuri ennen lounasta asiakas tarjosi kymmentä puntaa kirjasta, jonka olemme hinnoitelleet kahdeksaankymmeneen. Sanoin hänelle, että jos hän pyytää kohteliaasti, hän saattaa saada kymmenen puntaa alennusta. Hän läimäytti kirjan tiskille ja käveli ulos ”inhoten”, jossa vaiheessa päätin päiväni teemaksi asiakkaiden välttelyn, etsin uuden kirjan luettavaksi ja piilouduin toimistoon Ryöstölapsen kanssa – ja mietin että edellisen asiakkaan voisi minun puolestani joku vaikka ryöstää.

Kassa £264,49
19 asiakasta
(s. 245)

En kuitenkaan yhtään ihmettele Bythellin esikoisen suosiota – kirja on kerta kaikkiaan mainio ja omaperäinen juttu! Se tuottaa iloa niin kirjojen ystävälle (että kirjakauppias Shaun Bythell löytää omasta kaupastaan Magnus Millsin romaanin Aidantekijät, joka minullakin on suomeksi hyllyssäni, ja alkaa lukea sitä – pitäisikö minunkin!?) kuin varmasti kaikille Skotlanti-faneille tai oman kaupan omistaville yrittäjille.

Sympaattista on myös se yhteisöllisyys, mitä kirjakauppa työntekijöineen edustaa; kaikki tuntuvat olevan keskenään yhtä suurta perhettä (se lienee pikkukylässä tavallista muutenkin). Kun kauppias itse asustaa kauppansa yläkerrassa, sekoittuu henkilökohtainen arki pakostakin työhön ja toisinpäin. Tuntuu myös siltä, että ainakin Skotlannissa kirjojen merkitys ihmisille on vielä käsikosketeltava. Kevät-kesäaikaan kirjakaupassa suorastaan vilisee porukkaa kylän koon huomioon ottaen, ja vuotuinen Wigtown Book Festival lienee pitävä todiste siitä, että noilla seuduilla kirjoissa on vielä taikaa.

The Book Shopilla on omat FB-sivut, joiden päivitykset noudattavat kirjan kasassa pitävää kuivaa huumoria. Klikkasin itsenikin kaupan tykkääjiin; olen jo käynyt sivuilla kommentoimassakin. Kirjan maailmasta on näin tullut lyhyessä ajassa osa omaa somearjen uutisvirtaa. Hetkittäin lukiessa nimittäin unohtui, että vaikka lukee päiväkirjaa, on se samalla myös totisinta totta, toisen ihmisen arkitodellisuutta, ei fiktiota. 

Jaana Kapari-Jatan suomennoksessa ei ole tietenkään mitään huomautettavaa, tosin itse vierastan vieläkin termiä online-tilaus (online-sanaa ylipäätään) ja puhun mieluummin esim. nettitilauksesta.