Tekstit

Uusin teksti

Aina joku kesken siirtyy Instaan

Kuva
Tämä kirjablogi ei ole täyttynyt lukupohdinnoista sitten toukokuun 2022. Kesä oli henkilökohtaisesti raskas aivan toisissa ympyröissä, ja jopa aktiivinen lukeminen joutui aikanakertelun kohteeksi. Vähemmän kenties kirjoja, mutta edelleen onneksi antennit kohti kirjallista maailmaa. Joskus nimittäin riittää pelkkä kentän seuraaminenkin ja muiden lukemisesta nauttiminen, jos itse ei ehdikään osallistumaan kirjallisiin keskusteluihin omilla kirja-arvioillaan. Koska tämänhetkisessä elämässäni ei ole aikaa enää pidempiin kirjallisiin pohdintoihin, olen päättänyt siirtyä tekemään havaintoja kirjoista Instaan. Sieltä minut löytää tietenkin nimellä ainajokukesken .  Pidemmät pohdinnat kirjojen ympärillä olisivat tietenkin ihania ja enemmän kuin kohtuus kirjailijoille ja kirjoille, mutta kun aikaa on arjessa rajoitetusti ja kirjoittaminen on minulle harrastus, johon haluan satsata, on tehtävä tylsiä valintoja. Kirjamaailma - kuten moni muukin hidas asia - tuntuu kuplivan nyt lyhyemmän ja nopeam

Kun Olly Donner vei sydämeni

Kuva
Jasmine Westerlund: Olly Donnerin kiehtova elämä WSOY 2022 279 sivua Lainattu kirjastosta   Narratiivinen tietokirjallisuus on moderni tapa tutkia esimerkiksi merkittäviä henkilöitä tai ajan ilmiöitä. Siinä tutkija ja kirjailija tuo itsensä mukaan teokseen aiheen rinnalle, käyttää kerrontaan fiktiosta tuttuja keinoja. Hän ei siis sulje itseään tekijänä teoksen ulkopuolelle vaan osoittaa intohimonsa lukijalle suoraan. Tämän genren kenties eniten puhetta viime aikoina herättäneet teokset ovat varmastikin Bea Uusman Naparetki sekä Mia Kankimäen ne kuuluisat Yönaiset . Kirjallisuudentutkija Jasmine Westerlund sukeltaa Olly Donnerista kertovassa huikeassa aikalaiskuvauksessa samaan syvään päätyyn. Olly Donnerin kiehtova elämä kertoo Sinebrychoffin kuuluisaan panimosukuun vuonna 1881 syntyneestä Ollysta (Olga), hänen matkoistaan ja loisteliaasta hotellielämästä Keski-Euroopassa yli sadan vuoden takaa. Olly oli yhdessä aviomiehensä Uno Donnerin kanssa varsinainen kosmopoliitti, aikan

Viileyden ytimessä

Kuva
Petra Forstén: Kadonneet tytöt WSOY 2022 270 sivua Omasta kirjahyllystä        Muistan yhä, miten Ellen oli seissyt siinä edessäni rannalla vesirajassa, aivan kuin olisimme tehneet sopimuksen, ja hän olisi elävä mallini, olemassa ainoastaan ja vain sitä tarkoitusta varten.     Mutta kun hän sitten oli vaihtanut asentoa, jokin mikä oli vielä äsken ollut ei ollut enää ihan sama.     Kun asento muuttui, perspektiivi, rantakaistale Ellenin takana muuttui. Ja se jokin, joka oli vielä hetkeä aiemmin ollut, oli kadonnut. Onko heitä sittenkään? Mikä on totta? Missä kohden hämärtyvät totuus ja muistot; miten suuri on valhe, jos se on kertojalleen itselleen totta? Ja kuka uskoo omiin tarinoihinsa kaikkein eniten, millainen ihminen? Petra Forsténin vimmainen esikoisromaani Kadonneet tytöt etsii mittansa verran Samuel Beckettin klassisessa hengessä godot’aan, jotakin joka ei koskaan tule ja jota kenties ei ole olemassakaan. Pyörteinen romaani kertoo viidestä tytöstä tai viiden tytön jaka
Kuva
Sofia Rönnow Pessahin: Elämäni miehet Suomennos: Katriina Huttunen 232 sivua Johnny Kniga, 2021 Jenni Toivoniemi: Valtakausi 416 sivua Wsoy, 2022 Molemmat lainattu kirjastosta Kirjallinen hyppy ei aivan omimpaan: Luin ensin pari vuotta sitten Ruotsissa kohua herättäneen Sofia Rönnow Pessahin Elämäni miehet  ja sen perään Jenni Toivoniemen Valtakauden . Luin hyvin paljon seksistä, vapaasta elämästä, alkoholista, pakkomielteistä ja niiden cocktailissa nuoruuden kokemisesta. En pulikoinut aivan omissa lammikoissani, semminkin kun nuoruus (tahi opiskeluelämä, josta molemmat romaanin kertovat) on jo kasa haaleaksi haihtuneita anekdootteja ajasta, josta en ole varma, elinkö sen todella aikoinaan. Pessah herätti Ruotsissa kohua, koska nainen kirjoittaa seksistä ja päähenkilö Sonia numeroi miehet (ja pari naistakin), joiden kanssa harrastanut seksiä. Hän siis eliminoi kumppaneiltaan persoonallisuuden, runttaa heidät numeroiksi henkilökohtaiseen tunnustuslistaansa, jonka avulla Sonia yrittää

BLOGISTANIA-KIRJALLISUUSPALKINTO VUODEN 2021 PARHAILLE KIRJOILLE

Kuva
Joka vuosi kirjablogeja tai -tilejä pitävät kirjabloggarit ja kirjagrammaajat äänestävät edellisen vuoden parhaista, lukemistaan kirjoista.  Ääniä saa antaa 4 eri kategoriassa: Finlandia (kotimainen kauno), Globalia (käännösromaani), Kuopus (lasten- ja nuortenkirja) ja Tieto (kotimainen tai käännetty tietokirja). Äänestyksen ehtona on, että bloggarin/kirjagrammaajan on täytynyt kirjoittaa äänestämästään kirjasta arvio jollekin alustalleen. Itse en jokaisesta lukemastani ehdi kirjoittaa, valitsen vain joitakin, joten ääneni rajautuivat senkin vuoksi kuten rajautuivat. Sanomattakin on myös selvää, että taiteen asettaminen paremmuusjärjestykseen on kamalaa; jokainen vaikutuksen tehnyt teos on lukijalle omalla tavallaan merkittävä. Blogistania ei ole kaupallinen tapahtuma ja toimii vapaaehtoisvoimin. Voittajille ei siis ole jaossa ikävä kyllä riihikuivaa, mutta kirjailijat tai heidän edustajansa palkitaan kunniakirjoin ja kukkasin palkintotilaisuudessa, joka tänä vuonna järjestetään la 24

Pääsy Joel Haahtelan maailmaan: Jaakobin portaat

Kuva
Joel Haahtela: Jaakobin portaat Otava 2022 192 sivua Lainattu kirjastosta Ilmeisesti käy nyt niin, että blogin sijaan olen siirtynyt puhumaan kirjoista Instaan. Aikapula on siihen suurin syy; instapäivitykset rakentuvat puhelimen kanssa nopeammin (mikä ei kuitenkaan tarkoita huolimattomampaa lukemista ja arviota, joskin napakampaa).  Insta-tilini on kuitenkin yksityinen, joten jaan sinne kirjoittamani arvion myös tässä: Joel Haahtelan uusin Jaakobin portaat on ehkä vaikuttavinta Haahtelaa mitä olen lukenut. En ole löytänyt tietäni aikaisemmin Haahtela-klubiin, mutta tämän pienoisromaanin kaukainen maailma kelpasi kovin. Tapahtumat sijoittuvat Jerusalemin mystiseen kaupunkiin, jonka Haahtela polttavan auringon sijaan esittää lumisateen hiljentämäksi uneliaaksi paikaksi. En ole koskaan edes ajatellut, että Jerusalemissa voisi olla talvi kuten me sen tunnemme.  Veljeään Iljaa kaupungin eräästä mieliparantolasta noutamaan lähtenyt mies kadottaakin lopulta itsensä sateeseen ja mystisille

Turusen järjettömät asiat

Kuva
Saara Turunen: Järjettömiä asioita Tammi 2021 337 sivua Lainattu kirjastosta Saara Turunen katsoo lähelle ja tarkkaan. Hän nostaa arkipäiväiset tunne-elämän tapahtumat ja näennäisesti merkityksettömät asiat jalkojen tasalta katsottaviksi, kaunokirjallisiksi taideteoksiksi. Se miten hän sen tekee on erikoista ja ihmeellistä. Toisaalta hän on kuin Ossi Nyman esikoiteoksessaan Röyhkeys , toisaalta hän on kuin suomalaismausteinen Rachel Cusk . Turunen on intensiivinen kirjoittaja, joka antaa merkityksiä sinne missä niitä ei usein haluta nähdä: arjen vatulointiin, rakkauteen, tunteisiin, vaikeuteen tehdä valintoja, oman elämän vaatimattomaan elämiseen. Turusessa on jotakin perin melankolista, ja juuri se onnen reunamilla väijyvä surumielisyys saa minut nauttimaan hänen tavastaan kirjoittaa. Järjettömiä asioita maistuu tällä kertaa vähemmän helsinkiläisyydelle ja enemmän Espanjan auringolle, Barcelonan kivitalojen hohkaamiselle kuin Turusen aikaisemmat autofiktiiviset romaanit Rakkaudenhi