Torstai on hyvä päivä - Helsingin kirjamessut Messukeskuksessa 24.-27.10.2019

Kerrankin työasiat järjestyivät niin, että pääsin kirjamessuille kokonaiseksi arkipäiväksi. Pelkkää plussaa, voin sanoa: ei jonoa aamulla kahvilaan, ei jonoa lounaalla ravintolassa, ei tungosta käytävillä eikä osastoilla – ja silti kuuntelijoita riitti suosituimpiin keskusteluihin viimeistä penkkiä myöten. Vähänkö kivaa!

Tänä vuonna kirjamessukäyntiäni varjostaa kuitenkin yksi iso miinus: en saa ostaa enää kirjoja. Kirjoja alkaa kasvaa jo kohta vaatekaapissakin, sellainen on ihan kestämätöntä touhua kotioloissa, joissa muidenkin asukkaiden täytyy saada nauttia tilasta, ja kun lukevan ihmisen aika on kuitenkin rajallista. Missioni pelastaa kirjallisuus kuolemalta kärsii! Toisaalta taisikin olla niin, että ne suurimmat suosikkini olen jo hups ehtinyt haalia kaupasta ennen messuja. Siksi ostin tällä kertaa harkitusti messuilta vain yhden uutuuden. Ai niin ja sitten ostin toisen kirjan, mutta koska se oli kovin edullinen eli halpa ja keikkunut jo turhan pitkään minulla Helmet-varauksessa, niin sitä kirjaa ei lasketa ostokseksi. Tietenkään. Kyllähän te nyt nämä säännöt tiedätte. Kamalan tiukat ja tosipaikan tullen elastiset (tämä edullinen kirja oli Mari Mannisen tietokirja Kiinalainen juttu, joka käsittelee Kiina-myyttejä).

Harkittu kirjamessuostokseni oli Monika Fagerholmin Kuka tappoi bambin?, koska a) kirjastobööna Maisku (Täysien sivujen nautinto) on lukenut sen ja armotta kehunut, b) kuuntelin Fagerholmia messuilla kahteen otteeseen (koska a) ja ihastuin hänen höperön intelligenttiin tapaansa olla ja c) romaanin tarina on inhottavan kiehtova. Ja ehkä vielä: d) alun perin 500-sivuisesta romaanista on muokkautunut päälle 200-sivuinen kiireisen ihmisen arvostama tuotos. Minulla ei valitettavasti ole minkäänlaista kärsivällisyyttä tahi aikaa tiiliskiviin, joten tykkäilen ihan kamalasti alle ja päälle kahdensadan sivun kirjoista, joihin yleensäkin mahtuu kaikki olennainen.

Yksi tämän syksyn sydäntäni sykittävistä kirjoista on ollut Suvi Vaarlan esikoisromaani Westend, ja kävinkin kuuntelemassa hänen ja Kerrostalo-lähiöromaanin kirjoittaneen Hanna-Riikka Kuisman keskustelua Mia Halosen kanssa molempien tuoreista kirjoista. Häpeä ja rahan olomuodot (sitä on tai ei ole) yhdistävät molempia romaaneja. Kerrostaloa en itse ole lukenut, mutta Westendin lopettelin juuri äskettäin, ja se puhutteli minua hyvän, mieluisasti virtaavan kirjan tavalla: tarina toimii tarinana, tyyli toimii tyylinä, ja yhdessä nämä kaksi kulkevat käsi kädessä kuin Earl Grey -tee ja täytetty bagel. Anteeksi vertaus, mutta toisinaan ruoan avulla asiat ilmaistuvat jotenkin tarkemmin.

Suvi Vaarla, Hanna-Riikka Kuisma ja Mia Halonen

Tunkeuduin myös kuuntelemaan salonkinaisten keskustelua salonkinaisista: Kataja Kallio, Sisko Savonlahti ja Laura Lindstedt puhuivat Venla Hiidensalon johdolla nykynaisten kirjallisuudesta (Salongeista julkiseen tilaan) Töölö-lavalla, mutta ikävä kyllä takimmaiseen pystypöytään ei keskustelu kantautunut ihan priimalla tavalla ilmeisesti teknisistä syistä, joten nyt jää sanomatta jokin naseva kiteytys keskustelusta. Laura Lindstedt mainitsi naisen sukupuolielimen parikin kertaa (puhui romaanistaan Ystäväni Natalia – en ole lukenut), sen kuulin, mutta kesken kaiken yleisöön liittyneenä en saanut kiinni punaisesta langasta. Siitä sain kiinni, että Sisko Savonlahti oli vaihtanut mekkoa sen kahden tunnin aikana, mikä hänellä oli vetämänsä aamuisen autofiktiojutustelun ja tämän keskustelun välissä. Hmm.

LAUANTAINA 26.10. messuttelen seuraavan kerran lukulahjakkaan ystäväni kanssa, ja olen valinnut tärpeiksi ainakin nämä:

klo 10.30 Sukupuoli- ja etnosensitiivisyys fiktiossa (Senaatintorin lavalla Koko Hubara ja Pajtim Statovci)

klo 11.30 Suomen Kirjailijaliitto esittää: Mihin menet kirjallisuus? (Töölö-lavalla Riikka Pelo ja Juha Siro)

klo 12.30 Mikko Rimminen: Jos se näyttää siltä (Hakaniemi-lava)

klo 15 Att skriva om det svåraste (Fiskeham-lavalla Kjell Westö, Juha Itkonen, Malin Kivelä)

klo 16.30 Inka Nousiainen: Mustarastas (Kallio)

klo 17 Jani Nieminen: Komero (Esplanadi)

klo 18 Lyriikkakeskustelu: Terhi Kokkonen (Senaatintori)

Noista ehdin todennäköisesti vain puolet, koska ystävän kanssa tärkeintä on ystävän näkeminen ja ystävän kanssa kirjoista puhuminen ja puhuminen muutenkin. Ja syöminen, se onkin tärkeää!

Ennen viime vuoden kirjamessuja minut täytti sellainen väenpaljousetukäteisahdistus, että tuumin jopa messujen väliin jättämistä, mutta tämän torstain jälkeen täytyin taas valosta kuin Annastiina Stormin esikoisromaanista konsanaan, ja ymmärsin messujen tekevän minulle hyvää: Hallissa hortoilu käy kevyestä liikunnasta ja hymyilevien tuttujen kasvojen näkeminen nostaa mielihyvähormonitasoa syksyisen jämähtäneestä tasosta asteen ellei viisi ylemmäs. Mielenkiintoisten kirjailijoiden kuunteleminen innostaa jaksamaan omankin kässärin parissa. Kun Monika Fagerholm sanoo sinulle Tänk inte text, tänk värld, on siinä sellainen neuvo, että sen maailman ajattelu alkaa heti ja melkein unohtuu, mitä sitä olikaan tekemässä tässä oikeassa maailmassa. Tekstin maailmassa kun kaikki on mahdollista, ja jos ei muka ole, maailmaa voi törkkiä siihen suuntaan että kohta on. Kiitos Monika Fagerholm. Tekstini on edelleen paska, mutta minulla on sentään oma maailma.

***

Kiitokset Helsingin kirjamessuille bloggaripassista!