Riemastuttava kirjoittamisen opas

Anneli Kanto: Kirjoittamassa
Reuna, 2020
199 sivua
Lainattu kirjastosta

Joskus kun luova kirjoittaminen tuntuu enemmän ahdistavalta suorittamiselta kuin vapauttavalta harrastukselta, jolla on myös jokin päämäärä, lääke siihen tukokseen voi olla hyvä kirjoittamisen opas. Itse kaipaan kotimaisia tietokirjoja aiheesta, koska niiden lähestymistapa sekä kirjalliset viittaukset osuvat omaa kirjoittamista lähemmäksi kuin vaikkapa amerikkalaisten tietäjien.

Anneli Kannon tänä vuonna ilmestynyt Kirjoittamassa on varsinainen tsemppi- ja täsmälääke, jota suosittelen aivan kaikille kirjoittamisen parissa tuskaileville. Se on hyvin rakennettu, hyvin kirjoitettu ja kaiken kukkuraksi mukavasti hauska. Luin sen hirmu nopeasti, koska ihastuin Kannon läsnäolevaan, ajanhenkiseen tapaa tarkastella kirjoittamista. Lisäksi ripaus hauskuutta ja sarkasmia ei ole koskaan pahaksi.

Miksi taivaan tähden yhä elää se klisee, että kirjailija kirjoittaa öisin, punaviinilasi työpöydällään? Kumoan sen mitä jyrkimmin – siis väitteen, en lasia. Kirjailija nukkuu öisin, jotta jaksaa päivällä. Känninen kirjailija kirjoittaa kännistä sössöä. Punaviini voi sisältää flavonoideja mutta se ei sisällä inspiratsionia.

[…]

   Lehtijutut ovat yleinen tapa tienata rahaa talouteen. Tosin nykypäivänä lehdet maksavat niin surkeita palkkioita, ettei tuntipalkka kohoa edes siihen kuuluisaan viiteen euroon. Tai sitten pyydetään ilmaistyötä, koska kolumni lehdessä tarkoittaa kirjailijalle valtavaa julkisuutta. Tämä oli sarkasmi. (s. 185–186)

Kirjoittamassa on lähes tyhjentävä opas siitä, miten kirjat syntyvät, mitä kirjailijuus on ja miten sen kanssa voi tai ei voi elää. Se puhuu ideoiden syntymisestä, arkistojen tonkimisesta, eri kässäriversioiden editoimisesta, kustannustoimittajista, kirjan julkaisemisen synnyttämästä mahdollisesta julkisuudesta, tienesteistä kuin myös apurahojen kanssa toimeentulemisesta. Kannon lähestymistapa on rento mutta silti asiallinen; häntä uskoo ja lukee mielellään. Vaikkei kirja niinkään keskity auttamaan esikoisteostaan kirjoittavan aristaviin kipupisteisiin, siitä saa kuitenkin mukavasti buustia hommaan, jolta toisinaan tuntuu katoavan mielekkyys arjen ja elämän hälinässä.

Kanto suosittelee oppaassaan mm. Julia Cameronin Tyhjän paperin nautintoa, jota en ole vielä itse lukenut mutta joka minulla sattui olemaan juuri kirjastolainassa. Inspiroituneena Kannon suosittelusta päätin hankkia vaikeasti saatavilla olevan legendaarisen kirjoittamisoppaan, ja onnistuin kuin onnistuinkin löytämään sen Torin kautta ja vieläpä uudenveroisena!

Kirjoittamassa on yksinkertaisesti erinomainen ja kamalan tykättävä opas luovan tekstin tekijälle! Sen avulla pääsin taas kirjottamisen makuun, niin mukavaksi touhuksi Kanto osasi tämän harrastuksen esittää. Huonomuistiselta sellainen fakta kun toisinaan unohtuu, semminkin kun oma teksti tukkeutuu, kävelee päin seiniä ja tuntuu luokattoman huonolta. Kiitos armon Anneli!