Sattumia perjantaina

-

Korutonta teatteria R-kioskilta
Tänään lähden seikkailulle venäläisen hurjimuksen Daniil Harmsin kanssa jahtaamaan päätä ja häntää. Kirjailijaa tulkitaan KOM-teatterin lavalla. Onkin hauska nähdä, miten Harmsin absurdit tarinat taipuvat näyttämölle. Toivon, että vedet valuvat silmistä ja komedia puhdistaa tragedian lailla, sillä se olisi nyt todellakin tarpeen! Kerron myöhemmin, kuinka kävi.

Olipa kerran punatukkainen mies, jolla ei ollut silmiä eikä korvia. Hänellä ei liioin ollut hiuksia, joten häntä sanottiin punatukkaiseksi tietyin varauksin. (Sattumia)

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi Oneiron on ongelmallinen proosateos – vai onko?

-
Kuva
Laura Lindstedt: Oneiron Teos, 2015 440 sivua Viime vuoden Finlandia-voittaja Laura Lindstedtin Oneiron on hankala kirja. Sitä ylistäneet ja sen ainutlaatuisuuden tunnistavat allekirjoittanevat myös tämän väitteen. Teos voi olla pakahduttava, maailmanluokan kirjallisuutta pelkän ujon kotimaisuuden sijaan, älykäs ja informaatiolatautunut fantasia faktoista pitävimmästä (me kaikki kuolemme kerran), mutta helpoksi kirjaa ei voi kukaan väittää. Oneiron on fantasiakertomus siitä, mitä ihmiselle tapahtuu sen hetken jälkeen, kun sielu irtautuu ruumiista, kun koittaa kuolema. Seitsemän erilaista naista kohtaa jossakin valkoisessa välitilassa, jossa heidän ainut yhteytensä on täydellinen tietämättömyys: kukaan naisista ei tiedä, mitä tapahtuu ja miksi. Vähitellen he alkavat kukin omalla tavallaan kertoa omaa elämäntarinaansa. On oikeastaan helpotus lukea Oneiron vasta nyt, kun suurin rummutus niin mediassa kuin kirjallisuuden eri foorumeilla on käyty. Vaikka yleensä vältän
Lue lisää

Aina joku kesken siirtyy Instaan

-
Kuva
Tämä kirjablogi ei ole täyttynyt lukupohdinnoista sitten toukokuun 2022. Kesä oli henkilökohtaisesti raskas aivan toisissa ympyröissä, ja jopa aktiivinen lukeminen joutui aikanakertelun kohteeksi. Vähemmän kenties kirjoja, mutta edelleen onneksi antennit kohti kirjallista maailmaa. Joskus nimittäin riittää pelkkä kentän seuraaminenkin ja muiden lukemisesta nauttiminen, jos itse ei ehdikään osallistumaan kirjallisiin keskusteluihin omilla kirja-arvioillaan. Koska tämänhetkisessä elämässäni ei ole aikaa enää pidempiin kirjallisiin pohdintoihin, olen päättänyt siirtyä tekemään havaintoja kirjoista Instaan. Sieltä minut löytää tietenkin nimellä ainajokukesken .  Pidemmät pohdinnat kirjojen ympärillä olisivat tietenkin ihania ja enemmän kuin kohtuus kirjailijoille ja kirjoille, mutta kun aikaa on arjessa rajoitetusti ja kirjoittaminen on minulle harrastus, johon haluan satsata, on tehtävä tylsiä valintoja. Kirjamaailma - kuten moni muukin hidas asia - tuntuu kuplivan nyt lyhyemmän ja nopeam
Lue lisää

Aila Meriluoto ja Kimeä metsä #tanssivakarhu25

-
Kuva
Aila Meriluoto: Kimeä metsä WSOY, 2002 126 sivua Lainattu kirjastosta Yle on jakanut omaa runouspalkintoaan Tanssiva karhu vuodesta 1994 lähtien. Tuolloin palkinnon sai Sirkka Turkan Sielun veli . Palkinto juhlii tänä vuonna 25. vuottaan, ja sen kunniaksi Yle haastaa lukijat mukaan jakamaan lukukokemuksiaan ( #tanssivakarhu25 ). Tämän vuoden voittaja julkaistaan heinäkuussa Kajaanin runoviikoilla. Joukko kirjabloggaajia lähti Ylen runohaasteeseen mukaan. Kukin bloggaaja sai valita vuoden ja runoilijan; itse nappasin vuoden 2002 voittajan Aila Meriluodon ja runoteoksen Kimeä metsä . Koostesivu bloggareiden Tanssiva karhu -runokirjojen arvioista löytyy Ylen sivuilta . Metsä, jota kukaan ei kuule Aila Meriluodon vuonna 1971 ilmestynyt Peter-Peter -kirjeromaani teki minuun jokin aika sitten vaikutuksen, sillä tekstin intensiivisyys ja päähenkilö Sannan ajatukset ovat upean ajattomia, jopa moderneja. Jotenkin kuvittelin, että aika kuultaisi yli 40 vuotta vanhan Meriluo
Lue lisää