Romaani monomaniasta

Han Kang: Vegetaristi
Suomennos (enlannista): Sari Karhulahti
Gummerus, 2017
215 sivua
Lainattu kirjastosta

Möykky on muodostunut pidätellyistä huudoista ja kirkaisuista, jotka ovat limittyneet ja lomittuneet. Lihan takia. Olen syönyt sitä liian paljon. Kaikkien vatsaani päätyneiden olentojen henget ovat jääneet sisälleni. Verta ja lihaa, joka puolella lojuvia teuraiden raatoja. Vaikka eläinten aineelliset jäännökset ovat poistuneet minusta, niiden henget takertuvat yhä itsepintaisesti sisuksiini. (s. 61)

Selattuani Gummeruksen kevään uutuuskirjakuvaston pistin jostakin syystä ylös eteläkorealaisen kirkkaanpunaisen kirjan, vaikka en ole oikeastaan koskaan lukenut mitään tuolta mantereelta. Olen täysin puhtoinen, mitä tulee aasialaiseen sanataiteeseen. Miksikö?

En ole koskaan kokenut mannerta ja sen eri kulttuureita omakseni, sitä aasialaisuutta. Siinä on jotakin liian peiteltyä, estettyä ja estynyttä. Yhtäältä kohteliaisuuteen verhottua, toisaalta kaksinaismoralistista. Minä en osaa peitellä tunteitani, sanon ei kun tarkoitan ei, sanon usein mitä ajattelen. Ja massat ahdistavat minua. Tämän vuoksi matka esimerkiksi Tokioon ei ole unelmalistallani; en kestä ajatusta, että ympärilläni on miljoonia ihmisiä samassa virrassa.

Tiedän yllä olevan kuulostavan kenties ahdasmieliseltä, mutta en myöskään koe, että jokaisen ihmisen tulee nauttia jokaisesta kulttuurista, ja joka ei näin tee, on kapea ja suvaitsematon. Ehkä juuri siksi halusin lukea Han Kangin – joka on sentään syntynyt samana vuonna kuin minä! – Booker-palkinnolla ylistetyn romaanin Vegetaristi. Se tuntui uudelta valloitukselta ja kirjan teema oudolta, epäilyttävältä.

Tässä on kirja, jonka verevä kansi ei valehtele. Kirja yhtä aikaa kylmää ja lämmittää, pelottaa ja vetää lähelleen, polttaa. Luin sen itselleni epätavalliseen tapaan melko nopeasti, suorastaan tungin itseni kirjan ääreen silloinkin, kun aikaa ei olisi ollut. Ja mitä pidemmälle luin, sitä enemmän minua etoi – jollakin kiehtovalla tavalla.

Vegetaristi on kertomus tavallisesta naisesta, joka elää kotirouvan arkea perinteisessä avioliitossa Etelä-Koreassa. Yeong-hye ei ole kaunis mutta ei rumakaan, hän ei ole oikeastaan mitään erikoista tai niin arkipäiväinen, että se on jo poikkeavaa. Eräänä päivänä hän ilmoittaa miehelleen ryhtyneensä kasvissyöjäksi, koska on nähnyt pahan unen. Yeong-hyen henkilökohtainen päätös suistaa kuitenkin aviomiehen ja lähipiirin elämän raiteiltaan. Vegetaristiksi ryhtyminen, oman kehonsa käytöstä päättäminen, ajaa Yeong-hyen läheiset lähes raivon partaalle.

Vegetaristi ei ole todellakaan romaani siitä, millaista on 2000-luvulla pureskella ituja kun muut mässäilevät lihalla. Se on paikoin etova, ihmisruumista pelkkänä objektina tarkkaileva inhorealistinen teos siitä, mitä tapahtuu, kun yksilöllä ei ole oikeutta ruumiiseensa tai minuuteen. Rajuista ja karkeista kuvauksistaan huolimatta se on kauniisti ja lähes seesteisesti kirjoitettu kirja, jonka upea kieli toimii kiehtovasti kuin kehomaalaukset. Samalla se on estynyt, eroottinen ja siinä pakkomielteinen romaani, joka on yhtä kaukana rakkaudesta kuin me kaikki olemme vihatessamme.

Romaani on jaettu kolmeen kertojaääneen: Yeong-hyen aviomiehen, langon sekä sisaren In-hyen. He kaikki puhuvat Yeong-hyesta, ja heidän kaikkien monomaanisuus vaikuttaa merkittävästi siihen, mitä tälle tapahtuu kasvissyöjäksi muuttumisen jälkeen.

Niin, muuttumisen. Romaani on tarina nimenomaan muuttumisesta ja muutoksesta. Yeong-hye muuttuu lopulta lähes kasviksi, joka ei selviä maailmassa ilman muiden roolia. Jonkun on tuotava vettä. Han Kang ei sääli henkilöhahmojaan vaan pukee heidät pakkomielteittensä kaapuihin. Ketään hahmoista on vaikea ymmärtää; jopa hoivaajaksi muuttuvan sisaren In-hyen yritykset ruokkia sisartaan, joka on lopulta kieltäytynyt kaikesta syömisestä ja ajautunut näin sairaalahoitoon, eivät tunnu rakkaudenosoitukselta vaan ainoastaan yritykseltä toimia normien mukaan, kuten pitää, ei kuten haluaa. Kun murtuminen on lähellä ja Yeong-hyen tila toivoton, sisaren mieli parahtaa:

    Hän silmäili tavaroita, jotka olivat hänen ympärillään. Ne eivät kuuluneet hänelle. Eihän hänen elämänsäkään ollut koskaan kuulunut.
    Hänen elämänsä oli pelkää nääntyneen sinnittelyä, valjua kuvaelmaa, jossa ei ollut sen enempää aitoutta kuin televisiosarjoissa. Kuolema, joka seisoi nyt hänen rinnallaan, oli hänelle yhtä tuttu kuin kauan kadoksissa ollut mutta nyt kotiin palannut perheenjäsen. (s. 195-196)

Miehet ovat tarinassa pelkkiä kylmiä kuvia, eroottisten mielitekojensa heijastumia. Yeong-hyesta on myös varsin vaikea pitää, ja uhriksi häntä on vaikea nimittää, mutta mitä hän sitten on?

Han Kang on kirjoittanut epäinhimillisen romaanin, jonka vangitsevuus perustuu muihin kuin täysin kielellisiin seikkoihin – ja silti niihinkin. Vaikuttava teos se on. Vegetaristi puistatti. Sen lukeminen kannatti juuri siksi.

****
Vegaristin ovat lukeneet ja siitä vaikuttuneet ainakin Lumiomena, Kirjaluotsi, Omppu, Opus eka ja Helmi Kekkonen.