Kevyttä ylipainoa

Kaisa Haatanen: Ylipainolisämaksu

Johnny Kniga, 2016
158 sivua
Lainattu kirjastosta

   Uneksin kaukomaista mutta sentään aika laiskasti, olenhan analyytikko, hygieenikko ja araknofobi. Olisi toisaalta hienoa päästä vaikka safarille. Kaikki ne eläimet! Mutta toisaalta – kaikki ne eläimet. Minulla on vaikeuteni banaanikärpästen, vaapsahaisten ja hämähäkkien kanssa, joten saattaisin safarilla menettää kirja-alalla ja nykyään jossain määrin julkisuudessakin tunnetut tavaramerkkini eli itsehillinnän ja vakaan älyllisen tasapainon. Televisiossa ja kirjoissa Afrikan öiden sirinä ja suhina vaikuttaa romanttiselta ja jännittävältä. Kyllä minä kuitenkin tiedän että yksikin epämääräinen suhahdus pimeässä huoneessa Afrikan uumenissa pilaisi koko yön. Jos vuoden on ympäröity verkolla, niin mitä pirua siellä verkon toisella puolella on. (s. 11-12)

Kaisa Haatanen on vaikuttanut viime vuosiin asti kustannusmaailmassa siellä toisella puolella. Nyt hän on itse julkaissut kaksi leppoisaa, hauskuuttavaa kirjaa naiseudesta ja kypsän iän sinkkuudestakin. Kirjat eivät tietenkään ole kirjoittajan omasta elämästä, vaikka niiden päähenkilö Tytti Karakoski erehdyttävästi Haatasta itseään muistuttaakin.

Viime vuonna julkaistu Ylipainolisämaksu keskittyy esikoisen (Meikkipussin pohjalta) jälkeen matkusteluun, sen suomiin iloihin ja ihmeisiin. Perheettömän perhe on koko maailma (tai ainakin Eurooppa), ja kun ei tarvitse miettiä lasten futistreenejä tai leipomisia koulun tapahtumien buffetiin, voi vaikka hetken mielijohteesta pakata laukkunsa ja rientää hyvien ystävien kanssa viikonloppureissuun. Elämä on aina jonkinlainen matka, Haatanen julistaa, mutta älkää erehtykö ottamaan tätä naista ihan tosissaan.

Kuten esikoisessaan myös tässä kakkosessa saa hymistellä ja naureskella niin naisena kuin ihmisenä olemisen sietämättömyydelle. Meikkipussi ei minulle ollut ihan niin herkullinen kokemus kuin tämä toinen, vaikka koomisuus ja haatashuumori jatkaa samalla nokkelan näppärällä linjallaan. Ylipainolisämaksu on universaalimpi, tekee yksityisestä yleistä, sillä jokainen meistä on matkustanut jonnekin, vaikka edes Suomessa.  

Koomisuus syntyy tilanteista ja hieman vinksahtaneesta näkökulmasta, jolla minäkertoja maailmaa(nsa) tarkastelee. Itselleen on hyvä nauraa, koska silloin ainakaan ei loukkaa ketään muuta. Oikeasti hauskoja, naisten kirjoittamia kirjoja on kotomaassamme liian vähän, joten Kaisa Haatanen on tervetullut lisä markkinoille. Kirjojen mukava koko myös helpottaa niihin tarttumista; ne ovat kätevä valinta reppuun ja reissuun.

Toisaalta Haatasen huumorissa on myös palanen totuutta. Elämä on usein jännittävämpi kaukaa tai vähintään lasin takaa katsottuna, samoin matkustaminen. Unelmien matkakumppania ei ole olemassa, ja parhaasta lapsuuden ystävästäkin voi paljastua kahdenkeskisellä matkalla outoja puolia. Matkustaminen vaatii hyviä hermoja tai parhaillaan jopa niiden puuttumista, jolloin kaikenmaailman pikkuseikat eri kulttuureissa eivät pääse niin ärsyttämään.

Vaikket olisi keski-ikäinen sinkku, tämä kirja saattaa naurattaa ja viihdyttää. Toki se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Jos siis sinulla on lapseton ystävä, tuttu, sukulainen tätä ikäryhmää ja joka ei ole tiukkapipoista mielensäpahoittaja-mallia, tämä kirja on oiva lahja – myös niille, jotka eivät kirjojen kansia kauheasti availe.

Kirjallisuuden tarkoitus ei voi olla aina valistus vaan joskus myös vapautus. Viihdyin hyvin Ylipainolisämaksun seurassa, vapaana raskaista ajatuksista ja ilahtuneena hauskasta naiskirjallisuudesta, jonka kieli on vieläpä siistiä ja rikasta.