Pieni nainen, suuri maailma

Asko Sahlberg: Amandan maailmat
Like, 2017
137 sivua
Arvostelukappale

Sopivan tuulisina päivinä Amanda kapusi talon takana kohoavalle kukkulalle. Hän seisoi mäen puuttomalla laella ja katseli miten maailma hitaasti luhistui. Kaupunkiin johtava tie, ruskeatiiliset rivitalot sen molemmilla puolilla ja keskustan talorykelmien sekasortoinen keko niiden takana näyttivät rauhallisilta ja koskemattomilta, mutta Amanda tiesi sen kaiken hitaaksi pirstoutumiseksi. Se kaikki hajosi sisältäpäin, söi itseään. Niin sen täytyi olla, sillä ihmiset tekivät niin kaikille paikoille. (s. 11)

Nykyaikana on vaikea kuvitella arkea, joka on yhtä kapea kuin Amandalla. Amanda on 85-vuotias, asuu yksin puutalossaan ilman puhelinta, tv:tä tai lehteä. Läheisiä hänellä ei juurikaan ole, naapurin Janssonia lukuun ottamatta. Janssonille tulee onneksi sanomalehti ja naapurissa näkyy myös televisio; moderni maailma on sentään aidan toisella puolen.

Eräänä päivänä nuori, laiha poika ryöstää Amandan pankkiautomaatilla, ja näin vanhuksen ja kielitaidottoman pakolaispojan Samirin tiet kohtaavat. Amanda haluaa auttaa selvästi hädässä olevaa poikaa ja jäljittää tämän viimein ja tarjoaa pojalle turvapaikan kotoaan, vaikkei heillä ole edes yhteistä kieltä.

En ole lukenut Asko Sahlbergia aikaisemmin, vaikka Irinan kuolemat -romaanista (2015) paljon hyvää olen kuullutkin. Tämä kirja, Amandan maailmat, puistatti järjettömän ihanalla tavalla. Sen lisäksi että Sahlbergin kieli on omaperäistä, lämmintä ja viisasta, on kirjailijan ote tarkasteltavaan kohteeseen intensiivinen ja erittäin yhteiskunnallinen. Tuskin mikään muu on juuri nyt yhtä ajankohtainen aihe kuin vieraanpelko ja maahanmuuttajat. Amanda on meille yksinkertainen tulkki, joka katsoo mikrotasolla asioita, jotka tapahtuvat mikrotasolla yksilölle: pako vieraaseen maahan, joutuminen hyljeksityksi syntipukiksi kaikille vieraan maan sosiaalisille ongelmille.

Me emme näe heitä, mutta Amanda näkee. Amanda, joka tässä modernissa todellisuudessamme on se, jolla on vähän – jollei vähiten. Silti hän on se, joka auttaa. Epäluuloinen Jansson nimittää Samiria sittiäiseksi mutta Amanda tietää paremmin, lapseton lapsensa nuorena tyttönä julmasti saanut ja heti menettänyt Amanda. Toisinaan hän muistaa kivun, jota ei suostu koskaan ajattelemaan, ja ehkä juuri siksi hän tuntee olevansa nyt vastuussa alaikäisestä Samirista.

Sahlberg onnistuu yhdistämään poliittisen keskustelun kaunokirjalliseen jatkumoon yllättävän taidokkaasti. Amandan maailmat ei ole saarna eikä manifesti mutta kauniin runollisesti mielen täyttävä kuvaelma siitä, miten heikot auttavat heikkoja. Se on myös hiljainen kysymys: mitä jos me kaikki olisimme enemmän amandoja? Muuttuisiko tämä pirstaloituva maailma eheämmäksi käsittää? Sahlbergin tapa puhua meille viattoman kautta on hellyttävä, surullinen, kaihoisa. Hän kuiskii menneestä maailmasta, jossa käydään tarpeilla pihan perällä eikä sähköä ole. Ongelmat ovat kuitenkin nykyihmisen.

     Amanda ei tiennyt mitä ajatella. Hän katseli kaikkea avuttomana sivusta. Ihmiset kuvittelivat omistavansa elämänsä, mutta Amanda tiesi totuuden toiseksi. Hän oli elämässään yhtä heitteillä kuin kuka hyvänsä kaukaista sotaa paennut. […]
   Hän vihasi ihmisen typeryyttä. Hänelle alkoi selvitä mitä Jansson ja Valdemar tarkoittivat puhuessaan ehtymättömistä luonnonvaroista. Ihmisen houkkamaisuuden täytyi olla sellainen. (s. 117)

Jotakin sopeutumatonta Amandassa on, aivan kuten hänen kaimassaan Katja Kallion romaanissa Yön kantaja, Amanda Aaltosessa. He molemmat ovat näennäisesti pieniä, voimattomia naisia, jotka pitävät sympaattisesti kiinni oikeudestaan olla omanlaisiaan, mukautumattomia. Tämä vetää lukijaa puoleensa. On hetken ihana olla sellaisen seurassa, joka kehtaa reilusti ja oikeutetusti.

Amandan maailmat on tärkeä pieni kirja, joka kannattaa pistää korvan taakse ja jopa pakata vuoden lopussa lahjapakettiin. Todellisen kaunokirjallisuuden ystävää Amanda ei taatusti jätä kylmäksi, sillä romaani tarjoaa eväitä niin kielennälkään kuin niille, jotka haluavat kirjoiltaan polttavia, puhuttelevia aiheita.

*******************

Kiitos Likelle arvostelukappaleesta!