Erään miehen luisu
Kalle Lähde: Loppuluisu
Otava, 2018
205 sivua
Lainattu kirjastosta
205 sivua
Lainattu kirjastosta
Ahdistus väijyy pimeydessä, ja se koskettelee rintalastaani
tunnustellen mahtuisiko sinne lisää pimeyttä. Pelko vääntää suuni äänettömään
irvistykseen. Painan käden sydämeni kohdalle, se moukaroi samaan tahtiin
haukkovan hengitykseni kanssa. Haparoin pullon lattialta, huoneenlämpöinen
vodka puistattaa koko ruumista.
Olen vähän heikkona ryysyistä ruusuihin -tarinoihin, sillä
ehdolla tosin että niistä puuttuu disneymäinen kuorrutus eli ne ovat oikeasti elämänmakuisia,
rehellisiä ja inhimillisiä. Selviytyneet kiinnostavat. Entisen alkoholistin Kalle Lähteen muuttuminen varteenotettavaksi
kirjailijaksi olisi saattanut olla yhdestä pullonkaulasta kiinni. Onneksi ei
ollut, vaan korkki meni ja pysyi kiinni ja entinen housuunpaskoja löysi sanat
ja huumorin, joilla kertoa siitä mistä monikaan ei uskalla kuulla – tai osaa kirjoittaa.
Lähteen esikoinen Happotesti
on ansaitusti kehua saanut rehellinen kuvaus siitä mitä alkoholismi ihmiselle
merkitsee. Kirja sai pari vuotta sitten lämpimän vastaanoton ja jatkoa haluttiin
ja on odotettu. Kalle Lähde piti pullon sijasta kynän kädessään, mikä on ele
kotimaiselle nykykirjallisuudelle. Syntyi Loppuluisu,
jatko-osa Joonatanin kostealle elämälle.
Tarvitaan monia asioita siihen, että romaanista tulee pidetty,
laajasti luettu ja ennen kaikkea ymmärretty. Alkoholismi ei ole ehkä
hykerryttävin aihe kirjoittaa mutta Lähde tekee siitä takuuvarmasti
hykerryttävää luettavaa. Hänen mustanpuhuva huumorinsa yhtäältä naurattaa ja toisaalta
saa myötätuntoisesti säälimään päähenkilö Joonatania, joka on antisankareista
antisankarein, omalle sekoilulleen ja ihmissuhteiden rikkomiselleen sokea torso.
Joonatan katsoo peiliin ja näkee vain sankarin, kaikkivoipaisen maailmanmiehen,
jonka suurin epäonni on se, etteivät muut ymmärrä hänen mahtavuuttaan. Asiat
voi aina selittää peilikuvalleen parhain päin, kun vika on muissa. Avioeron
jälkeen Joonatan sisustaa uuden kotinsa pahvilaatikoilla, oluttölkeillä ja yhdellä
sohvalla; siinä on hänen käsityksensä kodinonnesta. Loput onnesta hoitaa
juominen.
Lähteen musta ja samalla lämmin huumori on romaanin kantavin
voima. Myös puhtaaksi ja ytimekkäiksi hiotut virkkeet siivittävät lukemista. On
pakko miettiä mitä ihmettä tämä mies on tehnyt koko elämänsä, onko kykynsä
kirjoittaa jäänyt pullojen tallomaksi? Jos juomisesta on hänelle ikinä mitään
hyötyä ollut, on se ilman muuta raitistumisen jälkeinen sysäys kirjoittaa proosaa.
Lähteen elävä ja metaforallisesti näppärä kieli kertoo tarinaniskijästä, jonka
on täytynyt imeä hyviä vaikutteita jostakin päin kirjallisuuden karttaa.
Ihminen pystyy tuottamaan hyvää tekstiä melkeinpä vain, jos on joskus lukenut
hyvää kirjallisuutta.
Aamuruuhka viivyttää matkaa, tuskastun kun minulla on liikaa
aikaa miettiä elämääni. Kuljettajakin varmasti halveksii minun viinanhajuista
matkantekoani, kun muut ovat kiirehtimässä töihin. En jaksa edes keksiä mitään
syytä, miksi istun hänen autonsa takapenkillä arkiaamuna, tämän hajuisena.
Voisinpa kellua ruumiinlämpöisessä maidossa, jossakin linnunradan tuolla puolen.
Sinne asti eivät kuuluisi vanhat eivätkä tuoreet valheeni, joita viskelin kuin
roskia kulkiessani baarin ja Alkon ja kaupan väliä. (s. 18)
Vakavasta aiheesta kannattaa puhua vain, jos on valmis
kertomaan sen kaunistelematta. Kaunistelu ei todellakaan ole Lähteen vasara;
hän pamauttelee napakasti itsepetoksen terävän
rehellisiä nauloja kirjan sivuille
ottamatta itseään kuitenkaan liian vakavasti. Elämästä loppuu vetovoima, kun loppuu
huumori. Sen avulla kipeimmätkin asiat tulevat muille todeksi, eikä se tarkoita
kipeiden asioiden väheksymistä. Romaani on siis synkkää, kovaa asiaa helpossa
muodossa sulattaa.
Loppuluisu kertoo
siitä, mitä alkoholistille tapahtuu, kun hänellä on yksikin ihminen joka
välittää. Joonatanilla on. Tämä ankara maailma tarvitsee onnellisia loppuja.
Kiitos sinulle Kalle Lähde, että kirjoitit meille sellaisen, ehkä elit itsekin.
Kaikki kohmeiset elämät valitettavasti eivät pääty niin, että niiden viimeinen
sana on syliini.
Kommentit
Lähetä kommentti