Kirjabloggaajien joulukalenterin 14. luukku: Kirjat, joita en lue

Minulla on ainakin yksi hyödytön tapa: Kun lähden matkalle tai viikonloppureissuun, otan mukaan aina enemmän kuin yhden kirjan. Yleensä kahdesta kolmeen. En siksi, että reissun aikana vain lukisin ja vieläpä ennätysnopeaan tahtiin. Mutta lukufiilis voi paikan vaihdon myötä vaihtua. Siksi pitää aina varautua.

Niinpä varaudun myös jouluun. Korvamerkkaan etukäteen ne kirjat, joiden kanssa käperryn sohvan nurkkaan filtin alle syömään sitä ylettömän kuuluisaa joulusuklaata.

Mutta minä en ikinä käperry mihinkään. Koska jouluna ei ole ikinä aikaa käperrellä; pikkaisen ihmettelen niitä joilla muka on. Joulu ei ole minulle koskaan ollut laiskottelun aikaa – päinvastoin. Meillä kun ei äiti ole laittanut kystä kyllä koko aikuiselämäni aikana, vaan minä olen puolisoni kanssa kokki, kylmäkkö, tarjoilija ja hovimestari. Laitamme joko sisaren perheessä yhdessä joulupöydän tai sitten appivanhemmat tulevat meille aattona valmiiseen pöytään.

Kuulostiko ripauksen katkeralta? Ei ollut tarkoitus, vaikka oli. Harmittaa toisinaan. Jouluna olisi kiva olla vain tekemättä mitään, joulupäivänä syömättä tai kenestäkään huolehtimatta, veltostella oloasussa ja vetää suklaaöverit. Mutta eihän se ole joulua. Joulu pitää laittaa, eniten lapsen vuoksi; niin minullekin lapsena äiti joulun laittoi, taikoi maailman parhaan ruoan vaaleanpunaiseksi eli rosollin kermavaahdon ja koristeli kinkkupotkan foliohapsuin. Juhlavuuden taikaa ei saata viedä lapselta eikä sitä jännityksen kuorruttamaa odotusta, kun vieraat ovat tulossa tai tavataan serkut.

Tänä vuonna on tavallaan toisin ja tavallaan ei lainkaan. Suositukset kehottavat rajaamaan joulun lähipiiriin ja ydinperheeseen, mutta ei ole olemassa mitään yleistä määritelmää läheiselle. Toinen sisareni asuu yksin, joten on itsestäänselvää, että keräännymme yhteen siskojen kesken ainakin jossakin mittakaavassa. Olemme loppuvuoden aikana olleet paljon tekemisissä muutenkin: näemme joka viikonloppu, sillä tyhjennämme yhdessä isän kotitaloa. Siivoamme pois historiaa, keräämme muistot jätesäkkeihin, joissa lukee energiajae tai sekajäte. Kenties minun vanhat kokeeni ja keräämäni bändien lehtileikkeet poltetaan energiaksi jonkin toisen teinin kännyn lataukseen, ja vanhat rikkinäiset barbini lytistetään loputtoman sekajätekuorman yhdeksi vuosirenkaaksi. 100 vuoden päästä ne ovat kenties lopulta kadonneet.

Taidan olla optimisti potenssiin optimisti. Missä ja miten joulu tänä vuonna juhliintuukaan, kirjakorvamerkkaus on jo tehty. Kirjat, joiden fiktioon haluaisin hukuttaa stressimittarini, on valittu eli ehdokkaat tämän vuoden Kirjoille, joita en lue ovat:

Satu Vasantola: Kaikki kadonneet

Kauko Röyhkä: Lapsosen tie

Vappu Kannas: Rosa Clay

Kreeta Onkeli: Meiltähän tämä käy

Piia Leino: Taivas

Antti Rönkä & Petri Tamminen: Silloin tällöin onnellinen

Tytti Parras: Pensionaatti

Tytti Parraksesta sen verran, ettei se ole viime vuoden ostoksia, vaan kirja jonka löysin omasta muistolaatikostani isän kotoa. Miksi olen sen aikoinaan 80-luvulla hankkinut? En tiedä. Takakansi sai kuitenkin uskomaan, että joskus nuoruudessa voi ihmisellä olla viisas aavistus siitä, millaiseksi me ajan virrassa kypsymme. En usko tuolloin minun syttyneen Pensionaatin tematiikasta; nyt romaani kuitenkin tuntuu hakusanojen perusteella hyvin omalta: Hanko, pensionaatti, 50-luku, kesä, luokkaerot, kulttuuriristiriidat, kasvatus, rakkaus. Aiheita ja teemoja, jotka vaivaavat ja kiehtovat minua. Kirjassa ei sivujakaan ole kuin päälle 200, joten veikkaatteko että tänä jouluna onnistaa?

****

Kuva: Niina Tolonen

Tämä teksti on osa kirjabloggaajien perinteistä joulukalenteria, jossa on 24 erilaista joulu- ja kirja-aiheista bloggausta eri kirjoittajilta. Sunnuntain luukun sanoitti Kirsin Book Club, ja huomisen 15. päivän luukun täyttää Tuulevin lukublogi, ja kaikki osallistuvat kirjablogit näet tästä.

Ihanaa joulua, ihmiset! Älkää kertoko minulle, jos ehditte jouluna sotkea sohvan suklaalla ja lukea neljä keskipaksua romaania!

Kommentit

  1. Olipas mukavan erilainen luukku. Totta kuitenkin on, että ilman laittamista joulu ei oikein tule.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :-D Niinhän se on, joulu on vain laitettava. Ihanaa sellaista sinulle!

      Poista
  2. Kuulostaa niin tutulta! Sama haave on minullakin joka joulu: ehtisipä vain lukea suklaarasia vierellä. Tänä vuonnakin kirjat on valittu, pinon päällimmäisenä Miika Nousiaisen Pintaremontti. Ja sama juttu minullakin, minä olen se jonka tehtävänä on laittaa joulu, tehdä siitä lapselle taianomaista ja huolehtia, että kotona tuntuu jouluiselta. Näillä nyt mennään. Varmaan joskus vielä tulee aika, jolloin on aikaa lukea enemmän kuin tahtoisikaan. Niin ainakin yritän nyt kiireen keskellä itselleni uskotella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti tulee jouluja, kun kyllästyneenä istumme kirjapinojen keskellä ja odotamme, että joku pyytäisi laittamaan jotakin jotenkin. :-D Mutta nyt mennään näillä! Ihanaa, laitettavaa joulua sinulle! :-)

      Poista
  3. Voi sinä ❤️ Olihan tuossa ripaus jotain, en sano katkeruutta, mutta kirpeää realismia ainakin. Joulu on meille äideille usein jonkinasteinen työleiri, vaikka osin siitä joulun laittamisesta nauttiikin. Jos en tuntisi sinua, ehdottaisin äänikirjoja lääkkeeksi. Minulla ainakin joulusiivous ja kokkaaminen sujuu mukavammin äänikirjan avustuksella, mutta ymmärrän ettei se ole ihan sama asia kuin tuo kovakantisen kanssa sohvalle käpertyminen. Tuolla listalla on kyllä kiinnostavia kirjoja. Jos jonkun niistä ehdit aloittaa, voi vaarana olla, että perhe ja joulu jää paitsioon. Sen verran vangitsevia ovat esimerkiksi Röngän ja Tammisen kirjeenvaihtokirja ja Leinon koukuttava Taivas. Kirjoitin muuten ensin "kirveenvaihtokirja", siinäpä vasta olisi jännittävä isän ja pojan välienselvittely 😂 Ihanaa joulua sinulle ystävä! Toivottavasti saat lahjaksi paljon lisää kirjoja, joita et lue 😆

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Antijouluihminen minussa nosti päätään. Tykkään ja en tykkää joulusta, koska eniten haluaisin olla rauhassa. :-D Kuule kyllä mun perhe pitää huolen siitä, etten saa lukea Rönkaa & Tammista rauhassa. Mutta se on toinen kirja, jota nyt kuitenkin yritän lukea Parraksen ohella, onneksi on sen verran ohut ja etenee nopsaa. Kiitos Tiina, ihanaa kirja- & neulejoulua sinullekin! <3

      Poista
  4. Hulvaton luukku sinulla :D
    Toivottavasti ehtisit lukea ainakin Vesantolan Kaikki kadonneet, se oli vaikuttava kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitos! Vasantola polttelee noista myös kovasti, vaikka ystäväni totesi sen jossain vaiheessa kovin kylmentäväksi eikä yhtä hyväksi kuin Vasantolan hieno esikoinen. Ihanaa joulua sinulle!

      Poista
  5. Ihana teksti ja tuttu tilanne. Ruuhkavuosina minäkin jouduin toteamaan, etten jouluna ehtinyt lukea juuri mitään. Odotukset olivat aina korkealla. Ostin jouluksi monta kirjaa itselleni, ja kun muutenkin luin silloin vähän, luulin kuittaavani koko vuoden kirjat kerralla. En kuitannut. Nyt jo kiireisen ja täynnä touhua olevan aaton mentyä ehdin jo lukeakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, kohti sitä tullaan siis! Olen toiveinen Parraksen suhteen, tosin ensin pitää selättää paksumpi Iikka Hackmanin esikoinen Huomenna tähän aikaan, joka on todella hyvä mutta nyt jostain syystä lukeminen tökkii... Ihanaa joulua sinulle, Airi!

      Poista
  6. Hyvää ja rauhallista joulua sinne kaiken tohinan keskelle. Parrakselta olen lukenut Jojon ja Pienen hyvinkasvatetun tytön. Tykkään hänen tyylistään ja tarinoistaan.

    VastaaPoista
  7. Voi, samoissa fiiliksissä täällä!! Minä olen se, joka saan taikoa joulutunnelman ja jouluruuat ja joskus se tuntuu kieltämättä vähän kohtuuttomalta. Mutta sitten muistan omaa äitiäni, joka teki taikatempun omassa lapsuudessani ja sitten katson 11vee lastani - paras joululahjani hänelle lienee se, että synnytän niitä lapsuuden joulumuistoja? Eli ei muuta kuin laatikon vääntöön!

    Mukavaa joulun odotusta!! /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut! (ja pahoittelut, että muistin hyväksyä kommenttisi vasta näin pitkän viiveen jälkeen - oli pakko ottaa tuo hyväksyntä käyttöön, kun alkoi sadella roskapostia sen verran paljon...) Toivottavasti sunkin 11 veellä oli ihana joulu ja meillä kaikilla! :-) Luin yhden kirjan pyhien aikana. Melkein. :-D :-D

      Poista
  8. Kauko Röyhkän Lapsosen tie käy myös äänikirjana kuunneltavaksi joulutouhujen, kuten siivoilun oheen. Kunhan ei vain tee mitään ajattelua vaativaa. :) Ehkä kokeilet. Voi kun tykkäsin kirjan rikkinäisistä ja kapinoivista hahmoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En voi kuunnella Röyhkää; olen armoton fani ja haluan vain ja vain lukea häntä. :-) Ostin tuon kirjankin itselleni. Siihen asti en tietenkään vielä päässyt, mutta nythän alkoi kokonainen uusi vuosi! :-D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi Oneiron on ongelmallinen proosateos – vai onko?

Aina joku kesken siirtyy Instaan

Aila Meriluoto ja Kimeä metsä #tanssivakarhu25