Syksyn satoa 2021
Kesä on ollut hieno ja pitkä ja sittenkin aivan liian nopea. Olen lukenut hitaasti ja nopeasti, kyllästyen ja innostuen. Blogin päivitys luetuista ei ole jaksanut ravata mukana, mutta tärkeintä on, että oma mieli on ravannut ja levännyt.
Keväällä syksy 2021 oli vielä kovin kaukana. Elokuusta käynnistyvä
uusi kirjakausi tuntui yhtä etäiseltä kuin ankea marraskuu ja räikeät jouluvalot.
Ja yhtäkkiä elokuu puski niskaan – kaikki odottamani syysuutuudet tuntuvat
pompsahtavan painosta samalla kertaa tai ainakin ihan kohta.
Poimin kustantamojen syyskatalogeista jo hyvän aikaa sitten mm.
nämä makeat hedelmät, jotka toivon ehtiväni lukea vielä tämän vuoden aikana.
No. Ainakin toivon ehtiväni lukea. Ei puhuta ajasta. Sitä paitsi yhden
persikoista persikkain olen jo lukenut! Kaiken kaikkiaan kiinnostavia syyskirjoja
löytyi parisenkymmentä, mutta tässä nostan tarkemmin esiin vain osan.
Maisku Myllymäki: Holly (WSOY)
Tämä esikoisromaani on kirjasyksyn ehdoton tapaus. Voin puhua
varmuudella, koska olen lukenut. Ihanan ystäväni esikoinen on teos, jonka syntyä
olen seurannut sivusta jo vuosia, kaiken aikaa silmät kiiluen ja sydän
tykyttäen romaanin kauneudesta ja sanojen painosta.
Holly on vahva ja voimakkaanmakuinen romaani
kahdesta erilaisesta naisesta, jotka kohtaavat Evan työn vuoksi. Holly on erakkosaarelle
vetäytynyt melkein 5-kymppinen näyttelijä, joka on tehnyt harvinaisen
lintuhavainnon, ja Eva on luontolehden toimittaja, joka tulee saarelle tekemään
juttua niin vihermehiläissyöjästä kuin tästä naisestakin. Viikko saarella
muuttaa molempien elämän perusteellisesti. Myllymäen vahvuus on
aistinautinnollisessa kielessä, väreissä ja jännitteen ylläpitämisen taidossa.
Hyvin eurooppalainen romaani, irti paikasta ja melkein ajastakin. Raikas
poikkeus kotimaisessa kirjallisuudessa; Myllymäen persikanmehua tihkuva kieli
viettelee.
Taina Latvala: Torinon enkeli (Otava)
Katja Kallio: Tämä läpinäkyvä sydän (Otava)
”Pakahduttavan kiihkeä romaani sopeutumattoman naisen ja neuvostovangin kielletystä rakkaudesta”, kertoo Otava sivuillaan Katja Kallion uutuudesta. Hankoon sijoittuva Säkenöivät hetket -romaani (2013) teki minusta Kallio-fanin, ja hänen edellisen romaaninsa Yön kantaja (2017) kieli ja tuoreet kielikuvat pöyristyttivät ja ihastuttivat. Tätä uutta kirjaa olen odottanut ja pidän siitä jo nyt!
Marko Järvikallas: Sano jotakin kaunista (Siltala)
Hyvä kirjailija voi olla syntynyt vuonna 1970 ja kotoisin Lahesta (nämä kaksi ovat oman elämäni tärkeimpiä faktoja). Ne ovat hyviä syitä myös pitää kirjailijan tuotannosta. Minuun vetosi Järvikallaksen esikoisnovellikokoelma Mihin täällä voi mennä melkein jo pelkästään nimensä puolesta; sisältö oli onneksi myös kovaa kamaa. Jotenkin lohduton ja silti toivoa täynnä. Vähän outo ja häilyvä, silti täysin käsitettävissä. Kirjailijan uusin kokoelma tuntuu jatkavan samaa tyyliä, sillä Siltalan sivuilla sitä kuvataan näin: ”[…] ihmiset kohtaavat toistuvasti mysteerin, selittämättömän, hetken jolloin kaikki väistämättä muuttuu. He ovat nuoria aikuisia, keski-ikäisiä, vanhuksia, miehiä ja naisia tilanteissa, joissa todellisuudesta on vaikea enää saada otetta. Sano jotakin kaunista kertoo epävarmuudesta modernissa luokkayhteiskunnassa ja ihmisistä, joiden identiteetti on häilyvä ja liikkeessä.”
Helmi Kekkonen: Tämän naisen elämä (Siltala)
Kekkosen teokset lumoavat kielellään, joka tuntuu tihkuvan. Vieraat-romaani
oli raijasiekkis-henkinen heleä syystaivas; pidin valtavasti! Tämän naisen
elämä kertoo Helenasta, hänen elämästään teinivuosista aikuisuuteen. Äiti
kuolee, kun Helena on viidentoista, ja elämä siitä eteenpäin on kasvamista
ikävien muistojen varjossa. Siltalan sivuilla on Kekkosen blogikirjoituksen
romaanin synnystä, mikä kasvattaa odotuksia entisestään. Kekkosen tyylissä on
jotakin sellaista haikeutta, joka ei itketä mutta tuntuu omalta iholta.
Antti Rönkä: Nocturno 21:07 (Gummerus)
Röngän esikoinen Jalat ilmassa oli ilmestyessään tapaus ja
liikutti kirjailijan rehellisellä omakohtaisella otteella koulukiusaamisen
kipeistä jäljistä. Rönkä jatkaa toisinkoisessaan ammentamalla jälleen itse
koetusta: Nocturno kertoo nuoren miehen seksuaalisesta häpeästä, siitä
millaista on kasvaa itseään ja halujaan vastaan. Röngän puhtaan yksiselitteinen
kieli on omalla tavallaan kiehtovaa ja istui ainakin esikoisen miljööseen
saumattomasti.
Matias Riikonen: Matara (Teos)
Iltavahtimestarin kierrokset oli kokonainen, kaunis maailma, jonka
kieli jäi pitkään soimaan päähän. Ainutlaatuinen pienoisromaani Helsingistä ja
sen öisistä kaduista. Riikosen uutukainen kiinnostaa kielensä vuoksi. Matara
on kirja pojista ja lapsuudesta, alkukesästä, poikien välisestä väkivallasta,
seikkailusta ja hellyydestä.
Puikkonen on ilmastokirjailija tai niin, että hänen kirjoihinsa
tuntuu liittyvän aina jokin luonnon sanelema mullistus. Eurooppalaiset unet (2016)
teki minuun vaikutuksen, ja nyt haluan katsoa, miten öljyteema toimii
historiaan sijoittuvassa romaanissa. Kolmen eri aikatason (1860-luku, vuodet
1973 ja 2008) ja kolmen naisen tarina, joihin kaikki tuo musta neste jollakin
tavalla liittyy.
Stella Harasek: Pimeä aine (Tammi)
Suositun bloggaajan ensimmäinen romaani. Olen jo vuosia seurannut
Harasekin kirjoituksia blogimaailmassa aina silloin tällöin ja ihaillutkin niin
hänen presentaatiotaan kuin kirjoitustyyliä. Pimeä aine on romaani
ihmissuhteesta, valokuvaamisesta, musiikista, tarinosta. Siis kaikesta siitä,
mistä Harasek on tunnettu influensserinakin. Inhoan tuota uudissanaa, mutta
suhtaudun Harasekin esikoiseen vakavan uteliaasti.
Niklas Ahnberg: Isät jäävät merelle (WSOY)
Jo esikoiskirjan nimi saa aikaan sen, että romaani on pakko lukea:
verisiteen ja meren vahvuisen nimen täytyy tarkoittaa vahvaa kirjaakin. Se
kertoo isän kuolemasta, saaresta, purjehtimisesta, merestä, puhumattomuudesta. WSOY:n
mukaan se on ”tuulinen, kirkas ja arvaamaton”. Tarvitseeko perustella enempää?
Katja Kärki: Eeled (Bazar)
En aivan tiedä tästä romaanista. Se voi olla maaginen ja
sadunomainen romaani, termit mitkä eivät yleensä johdata kirjaa omalle
lukulistalleni, mutta Kärjen edellinen Jumalan huone oli sen verran
ihana, että tämäkin tulee lukea. Eeled kertoo Kristiinasta, nuoresta
naisesta, joka löytää itä-lappalaiset juurensa. Eeled on naisen lapsuudesta
tuttu mielikuvitusmetsänpentu, ”pieni sättärä”, Kristiinan uusi ystävä, parempi
kuin oikeat ihmiset. Tarina vääränlaisista naisista ja pahan perinnöstä.
Sanna Kajander-Ruuth: Laman lapset – Mitä meille tapahtui? (S&S)
Lama on aiheena itselleni mielenkiintoinen, koska oma elämäni
onnistui sivuuttamaan sen lähes täysin. Aloitin opiskeluni juuri laman aikaan
ja uppouduin opiskelijamaailmaan, johon taloudellinen kansankriisi ei päässyt
käsiksi, ihme kyllä. Kävin opintojeni ohella iltatöissäkin, sillä niitä kyllä
riitti kaupan alalla. Nuoremmalle polvelle lama on todentunut varmasti toisin,
heille jotka vielä tuolloin olivat lapsia. Toimittaja Kajander-Ruuthin
tietokirja valottaa lamaa itselleni kenties uudella tavalla, sillä se sisältää tavallisten
ihmisten haastatteluja faktan ohella.
Ei kun kirjakauppaan siis (huomenna pääsen!). Millaisia kirjoja sinä olet poiminut mehukkaasta kirjasyksystä?
Tällaiset koosteet ovat aina tervetulleita. Hyviä, kiinnostavia kirjoja olet koonnut tähän postaukseen. Ainakin Helmi Kekkonen, Katja Kallio ja Maisku Myllymäki kiinnostavat. Katja Kärjen Eeledin postasin just eilen.
VastaaPoistaTästä listasta tuli jätettyä hyviäkin pois, mutta päätin nappaista esiin ainakin ne, jotka takuulla hankin tai luen. Esim. Venhon Syyskirja on lukulistalla myös, samoin käännösromaaneja, mutta nostattelen mielelläni aina kotimaista. :-)
PoistaKiitos listasta! Erityisesti kiitän Puikkosen uutukaisen maininnasta, en ollut sen tuloa tajunnutkaan, mutta moni muukin kiinnostaa. Lisäksi odotan erityisesti Johanna Venhon Syyskirjaa.
VastaaPoistaHieman on kyllä Puikkosen tulossa oleva uusin jäänyt varjoon, mutta ehkä rummutus alkaa, kun kirja jossakin vaiheessa syyskuussa ilmestyy. :-) Venhon Syyskirja on lukulistallani totta kai myös, mutta jätin sen tästä pois, kun jouduin jättämään muutamia hyviä ja kiinnostavia listalta ja tiedän, että Syyskirja saa huomionsa eri blogeissa ihan varmasti!
Poista