Helsingin kirjamessujen lukupiirissä Anna-Kaari Hakkarainen
KUN IDENTITEETTI RAKENTUU KATSEEN ALLA
Pe 28.10.2016 klo 16
Se miten kirjailijan sisällä syntyy ratkaisevin impulssi uuteen kirjaan, on kiinnostanut minua kirjallisuustarinoissa aina. Se säkenöivä hetki, kun kirjailijan koko sisäinen maailma liikahtaa paikoiltaan ja murtuneista rakenteista alkaa versoa aihiota ensimmäiseen tai uuteen tarinaan. Mikä on se hetki? Ja mitä sitten tapahtuu?
Kirjailija Anna-Kaari
Hakkaraisen tänä syksynä ilmestynyt kolmas romaani Kristallipalatsi sai alkunsa Sami
Lukkarisen taidenäyttelyssä Galleria
Forsblomissa, kertoi kirjailija meille
perjantaina Helsingin kirjamessujen lukupiirissä. Messuhallin auditorioon oli
kokoontunut pieni mutta energisesti keskusteleva joukko. Virallinen
lukupiiriedustaja tuokiossa oli Espoonlahden
elokuva- & lukupiiri, ja Tammen kustantamon puolesta keskustelun
aloitti kotimaisen kirjallisuuden kustannuspäällikkö Hannu Harju. Itse lupauduin lukupiiritapahtuman bloggariksi,
sillä minusta tämä kirja ansaitsee kaiken mahdollisen nostatuksen.
Kun kesken tuon taidenäyttelyn Hakkaraisen pään kellareissa asuneet
irtonaiset fragmentit loksahtivat toisiinsa kiinni, hän tiesi heti, että tässä
se nyt on: seuraavan romaanin alkuräjähdys. Kuohu oli niin voimallinen, että
Hakkarainen lähti kertomansa mukaan juoksemaan kotiin voidakseen pistää asioita
ylös. Oscar Wilde, kasvitieteellinen puutarha, täydellisen tyylibloggarimaailman
illuusio olivat kohdanneet. Ensimmäinen versio vaati Hakkaraiselta noin vuoden
verran kirjoittamista. Aluksi romaani oli vain palasia; tarinallisuus tuli kirjoitettuun
vasta myöhemmin. Hakkarainen kirjoitti tiedostamatta kohti loppua, hieman jopa
itseltään salaa.
Kristallipalatsi
on onnistunut koukuttamaan lukijansa. Se kävi varsin selväksi, kun keskustelu lukupiirissä
eteni. Vaikka monille lifestylebloggarien kimmeltävä maailma – romaanin pääaihe
– oli vierasta, eikä genren kuvasto ollut tuttua, Kristallipalatsi oli avannut lasiovensa kaikille lukijoille ja
synnyttänyt huikeita ajatuksia. Puhuimme vallankäytön teemasta, elämän
sokeroinnista ja brändäämisestä, julkisen ja yksityisen välisestä suhteesta,
julkeudesta, joita kaikkia monitasoinen ja symboliikkalatautunut romaani
sisältää.
Olen jo aikaisemmin käsitellyt Kristallipalatsia arviossani, mutta teoksen ruotiminen yhdessä
lukupiirissä avasi uusia ovia tarkastella kirjaa. Itselleni Hakkaraisen
sarkastinen huumori oli suuri ihastuksen aihe, mikä ruokki mielikuvitustani.
Päähenkilö Doran traagisuus on varsin koomista, sillä hahmo on
inhimillisyydessään ihastuttavan ärsyttävä. Kaikille lukijoille se ei ollut
romaanin kiinnostavin elementti, mutta yhtä kaikki jokainen keskustelija oli
löytänyt kirjasta omansa. Tämä lienee hyvän kirjallisuuden jaloin päämäärä:
saada lukijat kokemaan, tuntemaan, kiinnostumaan ja parasta ehkä: hankkimaan
lisää tietoa jostakin itselleen uudesta alasta, jota kirja joko käsittelee tai
sivuaa.
Hannu Harjun johdatuksesta puhuimme myös näiden kahden
konfrontaatiosta: aiheen ja teeman. Harju kiteytti näin: Kristallipalatsin aihe voi olla pinnallinen, mutta itse kirja ei ole.
Ja juuri se tekeekin Hakkaraisen romaanista niin kiehtovan. Kun kirjailija
puristaa taiteen ja estetiikan avulla tämän ajan ilmiöistä keveimmästä – täydellisten
selfieiden ja merkkituotteiden esittämisestä elämänä – vakavan romaanin, jossa
käydään läpi ihmisen epätoivoista yritystä löytää identiteettinsä toisten ihmisten
katseista, ollaan eittämättä isojen kysymysten äärellä. Mitä on lopulta identiteetti? Voiko sen hankkia? Voiko sitä vain esittää?
Jos sinua ei katsota, lakkaatko olemasta?
Kristallipalatsi
on voimakkaasti tähän aikaan sidottu teos. Ihmisyydestä on tullut
näyteikkunallisuutta, ja identiteetti rakentuu katseen alla, totesi itse
kirjailija. Eräs keskustelija vertasi osuvasti Kristallipalatsin tematiikkaa hollantilaisen olohuoneen ikkunaan:
verhot ovat sivussa, paljastavat huolella harkitun huonekalusymmetrian ja
tyylitellyn näyttämön ohikulkijoille. Ei ole mitään hävettävää – katsokaa
sisään!
Eräs lukijoista nosti esille Hakkaraisen romaanin
elokuvallisuuden; kirja on visuaalisesti täynnä kuvia ja maisemia. Hakkaraisen
maailma on helppo nähdä. Kirja tuoksuu, näkyy, maistuu, tuntuu, väreilee ja
pullistelee kerroksia kuin kasvitieteellinen puutarha. Oli ilahduttavaa kuulla,
kun kirjailija kertoi tavoitteestaan tehdä Kristallipalatsista
yhtä moninaisen rehevän kuin puutarhat ovat. Niissä on aina tasoja ja peittoon
jääviä pimentoja – aivan kuten lopulta tässä kirjassakin.
Keskustelu kirjallisuudesta ei ole vain keskustelua
teoksista ja niiden tekijöistä vaan mitä suurimmassa määrin myös keskustelua
ihmisyydestä. Tämä saattaa toisinaan unohtua modernin kirjallisuuskritiikin ylevissä
dialogeissa. Miksi me kirjoitamme? Kenestä me kirjoitamme? Kenelle me kirjoitamme?
Kun kuunteli tätä messujen lukupiirijoukon ja kirjailijan välistä innostunutta vuoropuhelua,
ymmärsin tämän: Me tarvitsemme puhetta kirjoista, koska se on samalla puhetta meistä
itsestämme. Kirjailija tarvitsee keskustelua lukijoittensa kanssa, koska me
olemme hänelle onnistumisen peili. Me molemmat tarvitsemme toisiamme, sillä
yksikään kirjailija tai lukija ei ole saari.
PS. Lämmin kiitos Anna-Kaari Hakkaraiselle, Tammelle ja keskusteluun
osallistuneille lukijoille miellyttävästä tuokiosta! Tällaisen foorumin
tarjoaminen kirjamessuvieraille on ylellisyyttä, jota olisi syytä kehittää,
jotta useampi kymmenistä tuhansista messuvieraista löytäisi ensi kerralla tiensä
messulukupiirien pariin.
Teillä on tosiaan ollut antoisa lukupiiri, olisinpa päässyt mukaan! Onneksi kuulin Hakkaraista hieman Kirjamessuilla sunnuntaina ja sain vaihtaa hänen kanssaan pari sanaakin. Tuo on niin totta, mitä kerrot Hannu Harjun sanoneen: Kristallipalatsin aihe voi olla pinnallinen, mutta itse kirja ei ole. Ja ihana tarina tuo kirjan alkusysäys - galleriat voivat olla todella inspiroivia paikkoja!
VastaaPoistaOli kiva nähdä ja jutella!
No Maisku, oliko sulla mekko sunnuntaina? Kun ei törmätty! ;-) Kiitos itsellesi, aina pitäisi olla enemmän aikaa höpötellä.
PoistaNo Tani, olihan mulla! Tai hame se oli eikä mekko mutta kuitenkin! :)
PoistaKiitos Tani mielettömän hienosta kirjoituksesta! Ja kiitos, että olit mukana lukupiirissä ja että olet löytänyt Kristallipalatsista niin kiinnostavia kulmia! <3
VastaaPoistaTähän ei voi sanoa muuta kuin <3 <3
Poista