Kirjabloggaajien joulukalenteri: 14. luukku

-


Kirjabloggaajien jo perinteeksi muodostunut joulukalenteri avaa eteesi joka päivä luukullisen jouluisia kirjatunnelmia tai ihan mitä tahansa jouluista. Eilen Lukutoukan kulttuuriblogi julisti rohkeasti 13. päivää, ja huomenna on vuoro ihastella Satun luettuja.
Tänään rapistellaan auki luukkua numero 14, onnennumeroani. Raps! Nyt otetaan käteen paluulippu menneisyyteen ja kerron teille näin: 


Etsin luukkua lapsuuden jouluun
Vihreiden ja ruskeiden värien petiin
Ajatuksiin, vaaleanpunaisiin kuin rosollin kermavaahto
Rusinoiden ja pähkinöiden paratiisiin
Malttamattomiin hetkiin luminuokkuvan puiston kainaloon

Onnellisin olin kun en tiennyt vielä mitään
Ei ollut petoksia joita kavahtaa
Tontuilla punaiset huopatossut jos oikein kuvitteli
Enkelikellon ääni poskella lämmin kuin äidin hymy

Varo höpsö! 
Liekit polttavat liian hitaan sormea
Kultaiset torvet soittavat kattoa kohden ja 
maas’ on hanki ja varpunen jouluaamuna

Kuka poltti luukun 
piilotti avattujen kalentereiden hautausmaahan
minne mieli ei yllä - kuvitusta ei kynästä synny

Voiko lahjaksi toivoa kivuttomuutta
säkillisen pähkinä-rusinasekoitusta
pinkin possun Sokoksen ikkunasta
joulukinkun potkaan hopeisen hapsuhameen
Voiko toivoa monta mantelia puurosta 
viinernugaata ja luumukiisseliä
enemmän kermavaahtoa

Vai milloin toiveista tulee sydämen ongelmajätettä?



Kaihoisaa joulunodotusta kaikille kaipaaville, rikkinäisille, onnellisille & uteliaille!

Kommentit

  1. Johanna14. joulukuuta 2016 klo 8.39

    Mukavaa joulun odotusta myös sinulle!

    VastaaPoista
  2. Tiina / Kirjaluotsi14. joulukuuta 2016 klo 10.03

    Runosi kosketti <3 Ja kuva on ihana! Onnenhippuja jouluusi!

    VastaaPoista
  3. Krista / Lukutoukan kulttuuriblogi14. joulukuuta 2016 klo 10.50

    Oi, runosi oli ihana ja samoin myös kuva. <3

    Kirjaisaa, lukuisaa ja ihanaa joulua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tani / Aina joku kesken15. joulukuuta 2016 klo 12.50

      Kiitos Krista! Taidan vain nukkua koko joulun! :-D Mukavaa joulua!

      Poista
  4. Reader, why did I marry him?14. joulukuuta 2016 klo 11.43

    WAU WAU WAU!

    Tämäpäs ystäväiseni se olikin luukku!

    VastaaPoista
  5. Jonna / Kirjakaapin kummitus14. joulukuuta 2016 klo 16.43

    Ihana luukku! Hyvää joulunalusaikaa!

    VastaaPoista
  6. Unknown14. joulukuuta 2016 klo 18.49

    Voih, miten ihana luukku. Hyvää joulun odotusta!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi Oneiron on ongelmallinen proosateos – vai onko?

-
Kuva
Laura Lindstedt: Oneiron Teos, 2015 440 sivua Viime vuoden Finlandia-voittaja Laura Lindstedtin Oneiron on hankala kirja. Sitä ylistäneet ja sen ainutlaatuisuuden tunnistavat allekirjoittanevat myös tämän väitteen. Teos voi olla pakahduttava, maailmanluokan kirjallisuutta pelkän ujon kotimaisuuden sijaan, älykäs ja informaatiolatautunut fantasia faktoista pitävimmästä (me kaikki kuolemme kerran), mutta helpoksi kirjaa ei voi kukaan väittää. Oneiron on fantasiakertomus siitä, mitä ihmiselle tapahtuu sen hetken jälkeen, kun sielu irtautuu ruumiista, kun koittaa kuolema. Seitsemän erilaista naista kohtaa jossakin valkoisessa välitilassa, jossa heidän ainut yhteytensä on täydellinen tietämättömyys: kukaan naisista ei tiedä, mitä tapahtuu ja miksi. Vähitellen he alkavat kukin omalla tavallaan kertoa omaa elämäntarinaansa. On oikeastaan helpotus lukea Oneiron vasta nyt, kun suurin rummutus niin mediassa kuin kirjallisuuden eri foorumeilla on käyty. Vaikka yleensä vältän ...
Lue lisää

Mihin täällä voi mennä?

-
Kuva
Marko Järvikallas: Mihin täällä voi mennä Siltala, 2020 205 sivua Lainattu kirjastosta Viime viikolla löin pikkusiskoa.     On kaduttanut se tosi paljon.     Se liittyy Lankomieheen.     Lankomies on pelottava. En ennen ajatellut että se on pelottava, ajattelin että se on hauska kun se on vähän kummallinen mutta sitten tapahtui tämä. Ensimmäisenä kiinnitin huomiota kirjan nimeen, joka yhtä aikaa kysyy eikä kysy kenties minulta tai maailmalta: Mihin täällä voi mennä . Noin, ilman kysymysmerkkiä, koska se ei ole kysymys vaan huuto ihmisiltä, jotka seisovat reunalla tai sivussa tai ovat kuten Pirkko Saisio  kirjan takakannessa sanoo: laumastaan eksyneitä . Teoksen kansikuva ankeus on kaunis ja tekee kunniaa sisällölle. Teatterin puolella uraansa tehnyt Marko Järvikallas (syntynyt hienona vuonna 1970!) avaa prosaistisen uransa varsin sykähdyttävällä tavalla. Novellikokoelma kerää kasaan joukon ihmisiä, jotka harh...
Lue lisää

Aina joku kesken siirtyy Instaan

-
Kuva
Tämä kirjablogi ei ole täyttynyt lukupohdinnoista sitten toukokuun 2022. Kesä oli henkilökohtaisesti raskas aivan toisissa ympyröissä, ja jopa aktiivinen lukeminen joutui aikanakertelun kohteeksi. Vähemmän kenties kirjoja, mutta edelleen onneksi antennit kohti kirjallista maailmaa. Joskus nimittäin riittää pelkkä kentän seuraaminenkin ja muiden lukemisesta nauttiminen, jos itse ei ehdikään osallistumaan kirjallisiin keskusteluihin omilla kirja-arvioillaan. Koska tämänhetkisessä elämässäni ei ole aikaa enää pidempiin kirjallisiin pohdintoihin, olen päättänyt siirtyä tekemään havaintoja kirjoista Instaan. Sieltä minut löytää tietenkin nimellä ainajokukesken .  Pidemmät pohdinnat kirjojen ympärillä olisivat tietenkin ihania ja enemmän kuin kohtuus kirjailijoille ja kirjoille, mutta kun aikaa on arjessa rajoitetusti ja kirjoittaminen on minulle harrastus, johon haluan satsata, on tehtävä tylsiä valintoja. Kirjamaailma - kuten moni muukin hidas asia - tuntuu kuplivan nyt lyhyemmän ja no...
Lue lisää