Aina joku kesken

Joka vuosi kotimaiset kirjabloggaajat valitsevat kuluneen vuoden parhaimmat kirjat neljässä eri sarjassa: Blogistanian Finlandia annetaan parhaalle Suomessa julkaistulle suomen-, ruotsin- tai saamenkieliselle kaunokirjalle. Globalia -palkinto menee puolestaan käännetylle, alun perin ulkomailla ilmestyneelle kaunokirjalle. Kuopus -palkinnon saa kotimainen lasten- tai nuortenkirja, ja neljäs kategoria on Blogistanian Tieto . Se jaetaan parhaalle tietokirjalle, joka voi olla kotimainen tai käännetty. Osallistuminen äänestykseen on puhtaasti vapaaehtoista. Jokainen bloggari äänestää oman makunsa mukaan ja voi asettaa maksimissaan kolme omasta mielestään parasta ehdokasta per kategoria, tai voi myös äänestää vain yhdessä kategoriassa kuten itse teen. Ehtona on, että kirjoista on täytynyt blogata – pelkkä lukeminen ei siis riitä. Itse osallistun tänä vuonna ensimmäistä kertaa äänestykseen; viime vuonna olin mukana kunniakirjojen jakamistilaisuudessa Akateemissa kirjakaupassa ...

Taina Latvala: Paljastuskirja WSOY, 2009 322 sivua Lainattu kirjastosta Aika on pirullinen. Kun se syö nuoruutta, se syö itseään ja vanhenee nopeammin kuin jaksamme ymmärtääkään. Mitä on 8 vuotta aikajanalla, jonka alkupäässä työkalut vuoltiin vielä kivestä ja loppupäässä arjen mehevin viihdyke on lätyllä taululla liikkuva kuva? Kahdeksan vuotta ei ole yhtään mitään tuolla janalla. Mutta kirjallisuudessa 8 vuotta tekee tehtävänsä. Muistatteko vielä Vanhanen–Kuronen-perunakohun tai BB-talon tekojulkimot tai salarakkaiden ilmestymisen ties kenen merkittävän henkilön agendaan? Niinpä. Ne ajat, kun noista kuhistiin, ovat auttamattomasti mennyttä kauraa. So last season. Ja juuri siksi Taina Latvalan vuonna 2009 ilmestynyt satiiri Paljastuskirja on vähän söpö ja hömppä, siinä missä se on kuitenkin räikeä ajankuva, taiten tehtyjä virkkeitä täynnä, eroottislatautunut naisen näkökulma anusjuttuihin, huumorin koristelema, ahdistavakin katsaus minuuden rakentumiseen toisten su...

Marja Leena Virtanen: Verho  Karisto, 2016 311 sivua Omasta kirjahyllystä Joka kerta sanon itselleni, etten tarvitse kirja-alesta mitään. Hyllyni pursuaa; käytössäni on jo vanha omenalaatikko, johon laitan uudet tulokkaat, jotka ihan kohta pian järkkään hyllyyn. Siis siihen minne ei enää mahdu mitään. Kirja-alessa kävi kuitenkin vähän kuin kohtalo. Arvoin jo yhden espanjalaisen ja toisen kotimaisen välillä, kun silmiini osui sattumalta tuo harmaa, hylätyn näköinen romaani, joka odotti hiljaa siinä pinossaan noutajaansa. Uhmakaan ei auta, kun isoisän varjo kasvaa liian suureksi julisti takakansilehti. Käänsin ensimmäisen sivun esille. Isoisän talo seisoo kuusimetsän reunassa. Ola haettiin sinne neljän vanhana, niin on Kristiina hänelle kertonut. Ola ajattelee että metsänreuna on pohjoinen. Siinä se. Alkusanat. Jos ne puhuvat sinun kieltäsi, pitää kirja ostaa. Ja nyt kysyn: Missä ihmeessä tämä kirja on piilotellut tähän asti? Miksi tapasimme vasta nyt? ...

Mahtavaa & kirjallista uutta vuotta 2017 armaille lukijoilleni!  Viime vuoden loppu hiipui kaiken stressin ja kiireen keskellä hiljaa pihisten säkkiinsä, eikä muissa tehtävissään äärilleen venytetty bloggari ehtinyt edes laatia katsausta menneeseen vuoteen. Siinä hyvä syy aloittaa tämä vuosi kertomalla teille, mistä vuonna 2017 kirjabloggarimaailmassa kuhistaan.  Satavuotiaalla Suomella on nimittäin rutkasti aihetta juhlaan. Sataan vuoteen mahtuu miljoonia tarinoita, niin riipaisevan todellisia kuin raapaisevan fiktiivisiä. Kirjallisia tarinoita näissä vuosissa on siinä määrin, että ystävämme  Yle juhlistaa kotimaisia kirjoja mahtavalla  Kirjojen Suomi -kampanjallaan vuoden ajan. Ylen kirjallisuustoimittajat Seppo Puttonen ja Nadja Nowak ovat olleet valitsemassa itsenäiselle Suomelle 101 merkittävää kotimaista kirjaa . Tässä koko vuoden kestävässä projektissa on myös kirjabloggareilla kunnia olla mukana! Puttonen ja Nowak tuhansien kotimaisten s...

Laura Lehtola: Pelkääjän paikalla Otava, 2015 238 sivua Omasta kirjahyllystä Millainen on hyvä romaani? Minusta yksinkertainen vastaus tähän hankalaan kysymykseen olisi tämä: Sellainen joka kulkee ärsyttämättä ja hankaamatta, päästää sisään ja saa uskomaan ihan kaiken sisältään. Laura Lehtolan viimevuotinen esikoinen, Helsingin Sanomien kirjapalkintoehdokkaanakin ollut  Pelkääjän paikalla on juuri tällainen. Jos kirjan lukee ikävässä flunssassa varsin väsyneenä eikä silti malta laskea kädestään, voi minun puolestani sanoa, että kirjailijan intentio on täyttynyt. Kirja on onnistunut siinä ikivaikeassa tehtävässä, että se kuljettaa lukijan mukanaan muualle. Onnittelut, Laura! Lehtolan esikoinen on tarttunut surulliseen aiheeseen legendaarisen Love Storyn hengessä: keskiössä ovat syöpään kuoleva nuori nainen ja rakastunut nuori pari. Mutta unohtakaa O’Neal ja harmaan romanttinen Central Park – tämä rakkaustarina maistuu aidolle Suomi-sairaskertomukselle. Aviomie...

Riku Korhonen: Emme enää usko pahaan WSOY, 2016 392 sivua Pyydetty arvostelukappale Kirjahyllystäni löytyy parikin Riku Korhosta , mutta kumpaakaan en ole vielä lukenut. Siitä huolimatta minulla on tieto, että Korhonen on loistava sanataitelija, syvällinen ja kiinnostava. On hän. Luin vuosia sitten Helsingin Sanomista Korhosen kolumnin auringon polttamista miehistä, Turun puliukoista. Tuo pieni, muistaakseni yhden palstan teksti pysäytti minut tunnelatauksellaan täysin. Se oli kaunis ja vilpitön ylistyskirjoitus miehille, joita kukaan ei taatusti muuten juhli. Kirjoitus sai kyyneleet silmiini ja minut lähettämään palautetta HS:lle. Palaute kulkeutui lehden toimesta kirjailijalle asti, ja sain häneltä henkilökohtaisen kiitoksen erään kirjailijalle kuulemma sumean vapun jälkeen. Hämmentävä kokemus lukijalle mutta ilmeisesti myös kirjailijallekin. Riku Korhonen tietää, miten sanoja käsitellään. Hänellä on kyky muovata arkisesta ylevää. Tehdä vaikkapa idiootista vaimon...

Kirjabloggaajien jo perinteeksi muodostunut joulukalenteri avaa eteesi joka päivä luukullisen jouluisia kirjatunnelmia tai ihan mitä tahansa jouluista. Eilen Lukutoukan kulttuuriblogi julisti rohkeasti 13. päivää, ja huomenna on vuoro ihastella Satun luettuja . Tänään rapistellaan auki luukkua numero 14, onnennumeroani. Raps!  Nyt otetaan käteen paluulippu menneisyyteen ja kerron teille näin:  Etsin luukkua lapsuuden jouluun Vihreiden ja ruskeiden värien petiin Ajatuksiin, vaaleanpunaisiin kuin rosollin kermavaahto Rusinoiden ja pähkinöiden paratiisiin Malttamattomiin hetkiin luminuokkuvan puiston kainaloon Onnellisin olin kun en tiennyt vielä mitään Ei ollut petoksia joita kavahtaa Tontuilla punaiset huopatossut jos oikein kuvitteli Enkelikellon ääni poskella lämmin kuin äidin hymy Varo höpsö!  Liekit polttavat liian hitaan sormea Kultaiset torvet soittavat kattoa kohden ja  maas’ on hanki ja varpunen jouluaamuna Kuk...